Harhaluuloisuus voi ulottua lievästä epäluuloisuustaipumuksesta aina vainoharhaisuuteen asti. Vaikeasta häiriöstä kärsivän potilaan pakkohoitopäätöstä tehdessään on lääkärin muodostettava potilaasta käsitys, joka perustuu intuitioon ja kriittiseen harkintaan. Skitsofreenisten deluusiopotilaiden osalta hoitoon ottaminen on selkeämpää, mutta tätä lievemmän harhaluuloisuushäiriön kohdalla voi päätöksen tekeminen olla ongelmallista, koska potilaan harhat ovat ymmärrettävämpiä ja niihin on kuuntelijan, myös psykiatrin, helpompi eläytyä. Vaikeutena on usein, että mitä paremmin psykiatri on perehtynyt tällaisen potilaan elämänhistoriaan, sitä enemmän intuitiivinen ja kriittinen harkinta ajautuvat ristiriitaan keskenään.