Paniikkihäiriö on lääketieteen käsitteenä nuori. Se on oirekuvaan perustuva taudinmääritys, ja sellaisena se on tuonut ihmisille uuden mahdollisuuden ilmaista ahdistustaan. Paniikkihäiriöpotilaat käyttävät runsaasti terveydenhuollon palveluja. Jos häiriö jää huomiotta, potilas saattaa ohjautua tarpeettomasti kalliisiin ja monimutkaisiin tutkimuksiin, joilla pyritään sulkemaan pois harvinaisia elimellisiä sairauksia. Selittämättömistä somaattisista oireista kärsivän potilaan tilannetta ei myöskään helpota toteamus, että häntä ei vaivaa mikään. Oireiden psykodynaaminen tarkastelu antaa mahdollisuuden taustalla olevan ahdistuksen käsittelyyn. Paniikkihäiriöpotilaan hoito on haaste lääketieteen erikoisalojen ja terveydenhuollon ammattiryhmien yhteistyölle.