Saattohoitopotilaan kärsimys
Tärkein tieto
Saattohoitopotilaan elämänlaatuun merkittävimmin vaikuttavat tekijät näyttävät usein liittyvän avuttomuuden, toivottomuuden ja merkityksettömyyden tunteisiin.
Vaikka oireiden lievitys onkin potilaille tärkeää, monet muut tekijät, jotka liittyvät läheisiin ihmisiin, elämän päättymiseen, kuoleman jälkeiseen tilaan tai muihin olemassaoloa koskeviin kysymyksiin, ovat vielä tärkeämpiä.
Kuolevien potilaiden tavallisimpia oireita ovat anoreksia, astenia, kuiva suu, sekavuus ja ummetus.
Terminaalisesti sairaan potilaan dehydraatio johtuu kiertävän nestevolyymin siirtymisestä interstitiaalitilaan, jolloin nesteytys ei korjaa elimistön kuivumista.
Toivottomuus ja masennus lisäävät usein saattohoitopotilaan kuolintoivetta.
Palliatiivinen sedaatio on eräs oirehoidon muoto. Sen indikaationa on muulle hoidolle reagoimattoman sietämättömän kärsimyksen lievittäminen. Usein kyse on potilaan tukehtumiskuolemasta, levottomuudesta ja sekavuudesta sekä sietämättömästä kivusta.
Kärsimys on tila, jota ei voida liittää yksinomaan ruumiiseen eikä myöskään yksinomaan sieluun tai mieleen. Puhuttaessa fyysisestä kivusta tai psyykkisestä ahdistuksesta ei tavoiteta sitä, mikä kullekin kärsivälle on kärsimyksen olemus. Eric Cassell (1) määrittelee kärsimyksen vaikeaksi…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



