Lehti 8: Katsausartikkeli 8/1992 vsk 47 s. 685

Sydämen vajaatoiminnan hoito tänään

Sydämen vajaatoimintaa diagnosoitaessa ja hoitoa suunniteltaessa on lähtökohtana oltava vajaatoiminnan aiheuttanut perussairaus ja potilaan kliininen tila. Vajaatoiminnan astetta ei kuitenkaan voi aina riittävän tarkasti määritellä kliinisten seikkojen perusteella. Varsinkin ACE-estäjähoitoa harkittaessa on yleensä syytä mitata ejektiofraktio kaikututkimuksen tai isotooppiventrikulografian avulla. Tuoreimpien tutkimusten mukaan ACE-estäjien tuoma hyöty näyttää keskittyvän potilaisiin, joiden ejektiofraktio on alle 30 %. Lääkkeiden valinnan on oltava paljolti yksilöllinen. Digoksiini ja diureetit ovat varsin hyvä perusvalinta lääkehoitoa käynnistettäessä. Taustalla olevaan sairauteen ja komplisoiviin tekijöihin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen ja ylipainoon, puuttuminen ovat tärkeä osa hoitoa.

Markku S. Nieminen Juhani Partanen

Sydämen vajaatoiminta on jonkin perustaudin seuraus, ja pumppaustoiminnan pettämisen mekanismi määräytyy sekä etiologian että potilaan yksilöllisen vasteen mukaan. Tuoreessa suomalaisessa väitöskirjassa todettiin, että sydämen vajaatoimintaan sairastuu vuoden kuluessa Itä-Suomessa neljä miestä ja…

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat