Vanhuusiän paranoidisuutta voidaan tarkastella tautiluokituksen kriteeristöjen pohjalta sairautena. Iäkkäiden harhaluulohäiriöihin liittyy melko usein erilaisia aistiharhoja ja somaattisia tuntemuksia, ja tästä syystä 1950-luvulta peräisin olevan myöhäisiän parafrenia -käsitteen tarpeellisuutta on alettu uudelleen pohtia. Vanhojen ihmisten paranoidisuuden oirekuvan sisältöön on myös kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Kognitiivisen psykologian viitekehystä käyttävän mallin mukaan paranoidisuuden kehittyminen on tulkittavissa vanhuksen yritykseksi sopeutua tilanteeseen, joka ylittää psyykkisen sietokyvyn.