Keskenmenopotilaalla pieni makrofageja estävä sytokiini 1 -pitoisuus

Sikiön kromosomimuutos johtaa usein keskenmenoon. Useimmissa keskenmenoissa syytä tai altistavaa tekijää ei kuitenkaan voida tunnistaa. Äidin immunologisen mekanismin sopeutuminen raskauteen on edellytys raskauden jatkumiselle. Th2-välitteisen järjestelmän aktivoitumista pidetään yhtenä raskautta edesauttavana sopeutumismekanismina. Makrofageja estävä sytokiini 1 (MIC 1) vaikuttaa moniin kasvutekijöihin ja Th2-tyypin immuunijärjestelmään erityisesti äidin ja sikiön rajapinnoilla. MIC 1:n merkitys raskauden jatkumiselle ilmeni verrattaessa keskenmenopotilaiden seerumin MIC 1 -arvoja normaalisti edistyvän raskauden aikaisiin arvoihin. Keskenmenon saavilla potilailla pitoisuus oli vain kolmasosa normaaliraskauden arvosta. Tämä ero oli todettavissa kolmen viikon ajan ennen keskenmenon kliinistä ilmaantumista ja ennen äidin seerumin h-CG:n laskua. Pieni MIC 1 -pitoisuus voi aiheuttaa sikiön kudosten hylkimistä ja johtaa keskenmenoon. MIC 1:llä tai sen synteettisillä muodoilla saattaa tulevaisuudessa olla käyttöä uhkaavan keskenmenon hoidossa.

Pertti Kirkinen

Negatiivinen vuorovaikutuskehä johtaa masennukseen

Äskettäin julkaistiin kaksi tutkimusta, jotka valottavat kauniisti persoonallisuuden tai psyykkisen oireilun ja elämänmuutosten keskinäistä yhteyttä masennuksen puhkeamiseen. Yli 5 500 aikuista kaksosta täytti kyselyn, jonka perusteella arvioitiin heidän luonteensa neuroottisuus. 5-10 vuotta kyselyn jälkeen tehdyssä haastattelussa selvitettiin tutkittavilla esiintyneet elämänmuutokset ja muutokset ihmissuhteissa. Tulos oli varsin selkeä: neuroottisuus luonteessa ennakoi merkitsevästi useimpia elämänmuutoksia, kuten avioeroa ja avioristiriitoja, työttömäksi joutumista ja työongelmia, talouteen ja asumiseen liittyviä vaikeuksia, oikeudellisia ongelmia ja kaikkia mitattuja (negatiivisia) ihmissuhdemuutoksia. Tulos ei muuttunut, vaikka tutkittavan neuroottisuus perustui kaksosparin arvioon. Johtopäätös olikin, että yksilön persoonallisuus näyttelee tärkeää osaa siinä, miten usein ja minkälaisten elämänmuutosten kohteeksi hän joutuu. Kyse on yksilökehityksen myötä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta persoonallisuuden ja ympäristön kesken.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Imeväisiä uhkaava Enterobacter sakazakii yleinen ympäristössä

E. sakazakii voi aiheuttaa vakavia aivokalvotulehduksia ja suolistoinfektioita keskosille ja vastasyntyneille. Hollantilais-sveitsiläinen tutkijaryhmä tutki tehtaista otettuja näytteitä ja löysi bakteeria 9-44 prosentista näytteistä, jotka oli otettu äidinmaidonvastiketta, kaakaota, muroja, perunajauhoja tai pastaa valmistavista tehtaista. Myös kolmasosa kotitalouksista otetuista näytteistä osoittautui bakteerin saastuttamiksi. Tietomme tämän ympäristössämme yleisen patogeenin merkityksestä taudinaiheuttajana muillakin kuin imeväisillä pysyy puutteellisena niin kauan, kun sitä ei aktiivisesti etsitä. Olisikohan aika ruveta etsimään?

Matti Viljanen

Lyhyesti: ACE-genotyyppi vaikuttaa hypoksiseen vasteeseemme

ACE:tämme koodaavan geenin genotyyppi voi olla II-, ID- tai DD-tyyppiä (I=insertio, D=deleetio). Tämä tyyppi vaikuttaa mm. korkeassa ilmanalassa selviämiseen; I-alleeli johtaa vähäisempään kudosten ACE-aktiivisuuteen ja edesauttaa ohuen ilmanalan sietoa. Nyt Brittein saarilla todettiin II-variantin myös omaavan parempaa hypoksemian aiheuttamaa minuuttiventilaation kasvua kuin ID- tai DD-tyyppien. Samoin loppuhengityksen CO2-pitoisuus laski II-varianteilla muita paremmin. Tuloksilla lienee vaikutusta paitsi ohuessa ilmanalassa selviämiseen, myös esim. COPD:n tai vaikean sydämen vajaatoiminnan hoidon tai oireiden suhteen. Entäpä urheilijat - vakuttavatko ACE-geenit sihen, kenestä tulee huipputason suoriutuja?

Hannu Puolijoki

Verapamiilikin sopii sepelvaltimotautipotilaan verenpainelääkkeeksi

Kansainvälinen avoin INVEST-tutkimus tehtiin täydentämään tietämystämme sepelvaltimotautipotilaiden verenpaineen hoidosta. Tutkimuksessa satunnaistettiin noin 22 000 yli 50-vuotiasta potilasta joko verapamiili- tai atenololipohjaiseen lääkitykseen. Jos nykytavoitteiden mukaisia verenpainelukemia ei saavutettu, tehostettiin verapamiilihoitoa trandolapriililla ja atenololiin liitettiin tiatsidi. Trandolapriilia suositeltiin käytettäväksi aina, jos potilaalla oli sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa tai diabetes. Tutkimukseen ei otettu mukaan potilaita, joilla oli jo ennestään käytössä beetasalpaaja.

Juhani Airaksinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030