Paraneeko Crohnin tauti puukolla vai kolonoskoopilla?

Crohnin tauti on gastroenterologille ja gastrokirurgille hankala vastustaja. Sen etiologia on vieläkin tuntematon, diagnostinen viive on pitkä, potilaan oireet ovat usein epämääräisiä ja hoitokin hankalaa. Nykyään suoliston Crohnin tauti jää useimmiten kiinni kuvantamistutkimuksissa, endoskopiassa tai appendektomialeikkauksessa, jossa kirurgi toteaa tulehtuneen segmentin ileum terminalessa. Potilaat tarvitsevat kirurgia myös diagnoosin jälkeen, sillä tauti uusii usein toisaalla suolistossa jopa 70 %:lla ja silloin päädytään uuteen resektioon. Uusiutumisen riski on erityisen suuri tupakoitsijoilla, perforoivassa tautimuodossa ja potilailla, joiden suolta on aiemmin jo leikattu. Voidaanko Crohnin taudin uusiutumaa ehkäistä optimoimalla liitännäishoito ja nimenomaan endoskopiaseuranta kirurgisen hoidon jälkeen ottamalla huomioon potilaan riskitekijät?

Hannu Paajanen

Julkaisut liioittelevat masennuslääkkeiden tehoa ahdistuneisuushäiriöihin

Aiemmin on osoitettu, että tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimukset ovat yliarvioineet masennuslääkkeiden tehoa masennukseen keskimäärin 30 %. Ilmiötä on selitetty kolmella mekanismilla: 1) julkaisuharha - positiivisia tuloksia julkaistaan todennäköisemmin kuin negatiivisia, 2) raportointiharha - ainoastaan tutkimuksen positiiviset tulokset raportoidaan, ja 3) tulosten kaunisteleminen - negatiivisia tuloksia väitetään jossakin kohtaa artikkelia positiivisiksi.

Tero Taiminen

Uniapnean hoito onnistuu hyvin terveyskeskuksessa

Keskivaikean ja vaikean uniapnean hoito on ylipainehengityslaite (CPAP). Lievässä ja keskivaikeassa uniapneassa voidaan käyttää myös uniapneakiskoa. Laihduttaminen on tärkeää kaikissa uniapnean vaikeusasteissa. Jostain syystä Suomessa erikoissairaanhoito hoitaa uniapneaa, vaikka se alkaa olla jo kansantauti. Nyt tulee näyttöä siitä, että hoito onnistuu myös avoterveydenhuollossa.

Heikki Ekroos

Laparoskopia vai avoleikkaus peräsuolisyövän hoidossa?

Uudet anastomoosilaitteet, hemostaasimenetelmät ja erityisesti videoavusteinen tekniikka ovat tulleet jäädäkseen myös suoliston syöpäkirurgiaan. Potilaan verenvuoto on niukempaa, avanteita tarvitaan vähemmän ja erityisesti leikkauksesta toipuminen on nopeampaa hyödynnettäessä uusia tekniikoilta. Proksimaalisen koolonsyövän laparoskooppinen hoito on jo hyväksytty kirurgiyhteisössä turvalliseksi menetelmäksi: 5-vuotiskuolleisuus, paikallisuusiutuminen ja leikkauskomplikaatiot ovat samaa luokkaa tai vähäisemmät kuin avoleikkauksissa. Peräsuolen syövän laparoskooppisessa kirugiassa on kuitenkin vielä arasteltu. Tiedeyhteisö ei ole pystynyt ihan varmasti osoittamaan, että laparoskooppinen peräsuolen poisto on yhtä turvallista kuin avoleikkaus nimenomaan syövän uusiutumisen kannalta. Nyt asiasta on valmistunut hyvä kansainvälinen satunnaistettu monikeskustutkimus, jossa leikkaushoidon läpikäyneitä potilaita on seurattu peräti kolme vuotta.

Hannu Paajanen

Huonontaako hoitotulosten julkinen vertailu sydäninfarktin hoitoa?

Yhdysvaltojen eräissä osavaltioissa on pitkään julkaistu sairaaloiden ja kardiologien toimenpiteisiin liittyvät kuolleisuustilastot, jotta potilaat ja heitä hoitavat lääkärit voisivat paremmin valita intervention tekijän. Julkisen raportoinnin on ajateltu parantavan hoidon laatua ja vähentävän turhia toimenpiteitä. Uuden tutkimuksen mukaan raportointi näyttää kuitenkin lisäävän kuolleisuutta sydäninfarktiin, koska suuren riskin potilaiden pallolaajennustoimenpiteitä vältellään näissä osavaltioissa.

Juhani Airaksinen

Malli ennustaa virtsanpidätyskyvyn palautumista prostatektomian jälkeen

Yhdistämällä eturauhassyöpäpotilaan ikä, painoindeksi ja ASA-luokitus magneettikuvauksella mitattuun membranoottisen virtsaputken pituuteen kyetään potilaan virtsanpidätyskyvyn palautumisen todennäköisyys arvioimaan ennen prostatektomiaa. Tähän tulokseen tuli yhdysvaltalais-japanilainen tutkimusryhmä vertailtuaan useita pehmytkudosparametreja 2 849 potilaan taudin levinneisyyden selvittämiseksi ennen toimenpidettä tehdyssä lantion alueen magneettikuvauksessa.

Ossi Lindell

Sosiaalisten tilanteiden pelon ja masennuksen yhteys nuoruusiässä

Sosiaalisten tilanteiden pelko ja masennus olivat yleisiä jo 15-vuotiailla ja 17-vuotiailla. Niiden samanaikainen esiintyminen oli yleistä. Tyttöjen oirehdinta oli yleisempää kuin poikien. Tytöillä masennus 15-vuotiaana lisäsi samanaikaisen sosiaalisten tilanteiden pelon riskiä 17-vuotiaana, pojilla taas sosiaalisten tilanteiden pelko 15-vuotiaana lisäsi samanaikaisen masennuksen riskiä 17-vuotiaana. Häiriön vaihtuminen sosiaalisten tilanteiden pelosta masennukseen seurannassa oli erittäin harvinaista, toisin päin vaihtumista tapahtui, mutta sekin oli varsin harvinaista.

Juha-Matti Väänänen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030