Kardiologi tekee toimenpidettä sydänpotilaalle Tays Sydänsairaalassa.

Tuore suomalainen tutkimus osoittaa, että oikean sepelvaltimon (RCA) ahtaumaan liittyy aiemmin arvioitua suurempi äkkikuoleman riski. Tutkimus perustuu yli 22 000:n Tays Sydänsairaalassa varjoainekuvatun potilaan rekisteriaineistoon. Tutkimustulokset on julkaistu toimenpidekardiologian alan arvostetussa kansainvälisessä JACC: Cardiovascular Interventions -julkaisussa.

Sepelvaltimotaudin arvioidaan aiheuttavan jopa 80 prosenttia sydänperäisistä äkkikuolemista. Sepelvaltimotaudissa valtimoihin kertyy ateroskleroottista plakkia, joka ahtauttaa sepelvaltimoa, heikentää sydänlihaksen verenkiertoa ja voi laukaista hengenvaarallisia rytmihäiriöitä. Perinteisesti vasemman puolen sepelvaltimoiden ahtaumia on pidetty vaarallisimpina niiden laajan suonitusalueen vuoksi, mutta sepelvaltimoiden ahtaumien tarkan sijainnin merkitys äkkikuolemariskille on ollut epäselvä.

Uutta tietoa riskinarvioon

Tuloksia tarkasteltaessa huomioitiin sepelvaltimotaudin laajuus, hoitomuoto ja muut äkkikuolemalle altistavat riskitekijät. Tästä huolimatta oikean sepelvaltimon ahtaumaan liittyi muita sepelvaltimoita suurempi riski, mikä oli tutkijoille yllättävä löydös.

– Tulokset viittaavat siihen, että oikean sepelvaltimon ahtauman merkitystä sydänperäiseen äkkikuolemaan on aiemmin aliarvioitu, kertoo tutkimuksen vastuullinen tutkija, kardiologian erikoislääkäri Jani Rankinen Tays Sydänsairaalasta tiedotteessa.

Tays Sydänsairaalan potilasaineiston tutkimustulokset vahvistavat käsitystä aiemmin tunnetun korkean riskin ahtauman merkityksestä. Vasemman päärungon tai eteen laskevan haaran ahtaumaa on kutsuttu “leskentekijäksi”, koska sen äkillinen tukkeutuminen estää veren pääsyn suureen osaan sydänlihasta. Tutkimuksessa havaittiin, että poikkeustilanteissa toimenpiteellä hoitamatta jääneeseen vasemman päärungon ahtaumaan liittyy korkea äkkikuoleman riski. Tämän vuoksi ahtautunut vasen päärunko pyritään hoitamaan toimenpiteellä, kuten ohitusleikkauksella tai pallolaajennuksella, aina kun se on mahdollista.

– Sepelvaltimoiden tutkiminen on aiheellista, jos rasituksessa ilmenee puristavaa rintakipua tai hengenahdistusta – erityisesti jos oire heikentää rasituksensietoa. Jos varjoainekuvauksessa todetaan sepelvaltimotauti, hoitava kardiologi suunnittelee hoitolinjan yhdessä potilaan kanssa. Mahdollisen toimenpidehoidon lisäksi keskeinen osa hoitoa on lääkehoito, jonka hyvä toteutuminen hidastaa taudin etenemistä ja vähentää sydänperäisen kuoleman riskiä, Rankinen kertoo.

Lue lisää: Vinkkejä sydänoireiden tutkimiseen – milloin konsultoida?