Terapiatakuu on tärkeä askel kohti hoidon nopeaa saavutettavuutta. Aiheeseen liittyvä keskustelu kuitenkin heijastaa toisinaan mustavalkoisia käsityksiä siitä, mikä on "oikeaa" hoitoa mihinkin.

Vastakkainasettelu on tarpeeton hoitojärjestelmän kehittämisen kannalta. Lyhytinterventiot eli lyhytterapiat sekä psykoterapia eivät ole vastakohtia vaan erilaisiin tarpeisiin soveltuvia hoitomuotoja.

Lyhytinterventiot ovat rajattuihin oirekokonaisuuksiin suunniteltuja täsmähoitoja. Ne perustuvat menetelmäkeskeisiin toimenpiteisiin, joita sovelletaan systemaattisesti tiettyyn häiriöön.

Lyhytinterventio on usein manualisoitu ja etenee rakenteensa mukaisesti melko tasalaatuisesti riippumatta toteuttajasta. Osa niistä voidaan digitalisoida hoidon tehon pysyessä samana (1,2).

Lyhytinterventio voi tuoda nopean helpotuksen rajatuista ahdistus- tai masennusoireista kärsivälle potilaalle. Monimutkaisiin oirekuviin nämä hoidot sopivat heikommin.

Psykoterapia on kokonaisvaltaisempi ja yksilöllisempi hoitomuoto, jossa psykoterapeutti jatkuvasti räätälöi työskentelytapaansa potilaan tarpeiden mukaan. Hoito etenee prosessina, jossa päivittyvä tapausjäsennys lisää ymmärrystä oireista ja taustatekijöistä. Tavoitteiden määrittelyä tarkennetaan yhdessä potilaan kanssa läpi hoidon.

Psykoterapia sopii monimutkaisempiin oirekokonaisuuksiin ja silloin, kun häiriön hoito edellyttää pitkäkestoisten mielen haavoittuvuuksien muutosta tai kun tarvitaan pitkäaikaisempaa mielenterveyden häiriöiden kuntoutusta (3,4).

Yhteistyösuhteen merkitys erottaa keskeisesti hoitoja: lyhytinterventio ei edellytä yhtä syvää yhteistyösuhdetta kuin psykoterapia. Tämä voi olla eduksi potilaille, joille intensiivinen vuorovaikutussuhde ei ole hoidossa tarpeen.

Psykoterapiassa luottamuksen rakentaminen ja vuorovaikutusilmiöiden äärellä työskentely syventävät ja laajentavat hoitoa (5). Tämä tekee psykoterapiasta suositeltavan valinnan silloin, kun vaikeudet liittyvät potilaan tapaan olla suhteessa toisiin.

Eroa on myös hoitojen laajuudessa ja ammattilaisen koulutustarpeessa. Lyhytinterventioita voidaan kouluttaa laajasti ja helpommin kuin psykoterapiaa, joka on syvempää muutosprosessien hallintaa vaativa prosessi. Jälkimmäistä voivatkin Suomessa tuottaa vain koulutetut, Valviran hyväksymät ja valvomat psykoterapeutit.

Hoitojärjestelmän kehittämisessä meidän tulisi välttää mustavalkoista ajattelua, jossa yksi hoitomuoto korvaisi toisen.

Lyhytinterventioille on tarvetta etenkin perusterveydenhuollossa, jossa on tähän asti ollut pulaa toimivista hoidoista lievempiin mielenterveyden pulmiin. Lyhyillä ja pitkillä psykoterapioilla puolestaan on keskeinen tehtävä vaikeahoitoisempiin ongelmiin vastaamisessa (6).

Potilaiden tarpeet vaihtelevat suuresti riippuen valmiuksista, motivaatiosta ja vaikeuksien luonteesta. Lääkärien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tunnistaa nämä erot ja ohjata potilaat asianmukaiseen hoitoon yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Terapiatakuu voi parhaimmillaan tarjota potilaille optimaalisen hoitoonpääsyn, kun sen piiriin hyväksytään sekä psykoterapiaa että lyhytinterventioiden kaltaisia täsmähoitoja.

Samalla on varmistettava, että kaikkien hoitojen tehoa seurataan laaturekisterien avulla ja että saadaan lisää hoitojärjestelmässämme tutkittua tietoa niiden vaikuttavuudesta. Selvää on, että annettavien hoitojen tulee perustua tutkimusnäyttöön.