Kuinka hoitaa selittämättömistä somaattisista oireista kärsivää potilasta?

Selittämättömiä, toiminnallisia (psyko)somaattisia oireita esiintyy noin 10-20 %:lla yleislääkärin potilaista. Monet näistä potilaista ovat myös terveyspalvelujen suurkäyttäjiä. Potilaat eivät hyödy perinteisistä tutkimus- ja hoitomenetelmistä, mutta silti niihin usein turvaudutaan. Syitä tähän ja mahdollisuuksia puuttua palvelujen suurkäyttöön on selvitelty kahdessa eri tutkimuksessa.

Katariina Korkeila

Seerumin pieni D-vitamiinipitoisuus altistaa ikäihmiset kaatumisille

Seerumin pieni D-vitamiinipitoisuus vaikuttaa luun kuntoon. Tuoreen Käypä hoito -suosituksen mukaan D-vitamiinia tulee antaa osteoporoosipotilaille luunmurtumien estämiseksi riittävästi, 700-800 yksikköä päivässä ja yhdessä kalsiumin kanssa. Yhtä yleisesti ei tiedetä, että pieni D-vitamiinipitoisuus vaikuttaa myös lihaskuntoon. Hollantilaiset tutkijat selvittivät prospektiivisessa tutkimuksessa seerumin D-vitamiinipitoisuuden ja toistuvien kaatumisten välistä yhteyttä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 1 231 yli 65-vuotiasta naista ja miestä. Seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuus määritettiin lähtötilanteessa ja tämän jälkeen rekisteröitiin kaikki vuoden sisällä tapahtuneet kaatumiset kaatumiskalenterin avulla. Vähäiseen 25-OH-D-vitamiinipitoisuuteen, < 10 ng/ml (< 25 nmol/l), liittyi lisääntynyt kaatumisriski. Mitä useampi kaatuminen, sitä selvempi oli yhteys. Pieni D-vitamiinipitoisuus osoittautui kaatuilun itsenäiseksi vaaratekijäksi: yhteys säilyi sukupuolesta, koulutustasosta, asuinalueesta, vuodenajasta, fyysisestä aktiiviteetista, tupakoinnista ja alkoholin kulutuksesta riippumatta. Riski kaatua oli erityisen suuri 65-75-vuotiailla. Ikäihmisten kaatuilu on varsin yleinen ongelma ja lisää huomattavasti sairastavuutta ja kuolleisuutta. Suomalaisten ikäihmisten D-vitamiinipitoisuudet ovat edelleen hyvin pieniä. Tulevaisuudessa tarvitaan tutkimuksia siitä, voidaanko kaatuilu ehkäistä parantamalla ikäihmisten seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuutta.

Camilla Schalin-Jäntti

Rokota pitkällä neulalla!

Lääketieteen maailmasta -palsta on paitsi ajan hermolla, myös pitkäjänteinen tärkeiden tieteellisten tutkimusten seuraaja. Kuusi vuotta sitten raportoitiin pitkien neulojen eduista rokotusreaktioiden vähentämisessä. Nyt ilmestyneissä jatkotutkimuksissa on porauduttu perusteellisemmin neulojen vaikutukseen. Myös neulan läpimitta on huomioitu ja haittavaikutusten lisäksi neulan laadun merkitys immuunivasteelle on otettu tarkemman tutkimuksen kohteeksi.

Heikki Arvilommi

Myös inhalaatiosteroideihin voi liittyä lisämunuaisen kuoren vajaatoimintariski

Jo vuosia on tiedetty inhalaatiosteroidien sivuvaikutusriskeistä. Lisämunuaisen kuoren vajaatoiminta on varsin harvinainen ongelma, ja siihen liittyvän tietämyksen lisääminen vaatii erityistutkimuksia. Britit selvittivät nyt asiaa 2,4 miljoonan asukkaan kohortista (The Health Improvement Network), mistä poimittin esiin 154 lisämunuaisen vajaatoimintaa sairastavaa ja heille 870 verrokkia.

Hannu Puolijoki

Kohti oikeampia kustannuksia: päiväkirurgian NordDRG-hinnat toimintolaskennan valossa

Etelä-Karjalan keskussairaalassa ja myös sen päiväkirurgisessa yksikössä on käytössä NordDRG-hinnoittelu. Yksikössä haluttiin tutkia toimintolaskennan keinoin, miten hyvin NordDRG-hinnat noudattavat aiheuttamisperiaatetta. Toimintoperusteisten hintojen selvittäminen koettiin tarpeelliseksi myös prosessien johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin yksikön leikkausprosessien toimintolaskentahinnat ja verrattiin niitä käytössä oleviin NordDRG-hintoihin.

Mirva Hyvärinen, Juhani Toivonen, Ritva Kauppinen, Timo Kärri

Preimplantaatiodiagnostiikalla sopivia kudosten luovuttajia - ja eettistä keskustelua

Sveitsiläisen 6-vuotiaan pojan hoito on herättänyt hiljattain runsaasti eettistä keskustelua. Poika sairastaa kroonista granulomatoottista sairautta, joka heikentää hänen immuunijärjestelmiään. Hän on tarvinnut täydellisen eristyksen ja jatkuvan antibioottihoidon. Pojan vanhemmat hakeutuivat hedelmöityshoitoon preimplantaatiodiagnostiikkaa käyttävään klinikkaan, jossa raskaus saatiin aikaan alkiolla, joka oli todettu terveeksi ja kudostyypiltään yhteensopivaksi sairaan isoveljen kanssa. Tarkoitus oli käyttää synnytyksen jälkeen napaveren kantasoluja, mutta niitä ei saatu riittävästi. Uusi perheenjäsen luovutti sitten luuydintään, jota siirrettiin potilaaseen. Siirto onnistui hyvin. Potilas on nyt kotonaan eikä tarvitse antibioottisuojaa.

Pertti Kirkinen

Vanha varfariini valitettavasti edelleen ykkönen aivohalvauksen estossa

Varfariini vähentää eteisvärinäpotilaan aivohalvauksen vaaran noin kolmannekseen. Hoito on potilaiden ja lääkäreiden kannalta hankala ja aiheuttaa vakavia vuotokomplikaatioita vuosittain yli prosentille lääkkeen käyttäjistä. Komplikaatiot aiheuttavat entistä useammin oikeudellisia seuraamuksia lääkäreille, koska parhaalla tahdollakaan lääkitystä ei aina pystytä pitämään hoitoalueella.

Juhani Airaksinen

AKE-lääkkeet tehoavat vaikeassakin dementiassa

Geriatrit pohtivat, milloin vaikeasti dementoituneiden laitospotilaiden hoidossa tulisi käyttää asetyylikoliiniesteraasi-inhibiittoreita (AKE), missä vaiheessa tautia niiden käyttö tulisi lopettaa, ja onko niistä hyötyä vielä hyvin pitkälle edenneessä dementiassa. Ruotsissa tehtiin vanhainkodeissa monikeskustutkimus, jossa satunnaistettiin pitkälle vaikeaan vaiheeseen dementoituneita (MMSE 0-12, keskiarvo 6) saamaan joko donepetsiiliä (n = 128) tai lumetta (n = 120). Kuuden kuukauden seurannassa AKE-lääkettä saaneiden kognitio (SIB ja MMSE) sekä toimintakyky (ADCS-ADL) paranivat merkitsevästi. NPI-kokonaismittari ei näyttänyt eroja, mutta toisaalta mittarin yhteispisteitä on vaikea käyttää muutosten arviointiin. Pitkälle dementoituneet siis hyötyvät vielä tässäkin vaiheessa aloitetusta lääkkeestä. Tutkimus ei kuitenkaan kerro, miten pitkään lääkehoitoa kannattaa jatkaa niillä vanhainkotipotilailla, jotka ovat aloittaneet AKE-lääkkeensä jo lievässä tai keskivaikeassa vaiheessa.

Kaisu Pitkälä

Laihdutusruokavalion glykeemisellä kuormalla on merkitystä

129 ylipainoista 18-40-vuotiasta käytti vähärasvaista, runsaskuituista ruokavaliota, jossa oli runsaasti joko hiilihydraatteja tai proteiineja sekä suuri tai pieni glykemiaindeksi (GI). 12 viikon kuluttua kaikissa ryhmissä paino oli laskenut (4,2-6,2 %), nopeimmin ja kehon rasvamäärää tehokkaimmin vähentäen dieeteillä, joissa glykeeminen kuorma oli kohtalainen, etenkin naisilla (runsashiilihydraattinen + matala GI tai runsasproteiininen + korkea GI). Edelliseen liittyi edullisia, jälkimmäiseen epäedullisia muutoksia kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuuksissa.

Katariina Korkeila

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030