Masennuslääkitys vähentää aivohalvauskuolemia
Tutkimusten mukaan aivohalvauksen jälkeinen masennus lisää kuolleisuutta. Runsaat 100 potilasta käsittävässä tutkimuksessa aivohalvauspotilaille annettiin 12 viikon ajan kaksoissokkoasetelmassa fluoksetiinia, nortriptyliiniä tai lumetta ja heitä seurattiin 9 vuotta. Seuranta-aikana kuoli 50 (48 %) potilasta. Asianmukaisen annoksen mielialalääkettä saaneista 53 potilaasta oli seurannan päättyessä elossa 36 (68 %), kun vastaava osuus 28 lumepotilaalla oli merkitsevästi pienempi eli 10 (36 %) potilasta. Kun muut kuolemanriskiä nostavat tekijät otettiin huomioon, eloonjääminen oli masennuslääkettä saaneilla korkeampi riippumatta siitä, olivatko he hoidettaessa masentuneita vai eivät. Niistä 14 potilaasta, jotka hoidon jälkeen sairastuivat uudelleen depressioon, peräti 10 (71 %) kuoli, kun vastaava osuus vain yhden masennusepisodin sairastaneilla oli 6 (27 %) 22:sta ja ei-masentuneilla 8 (36 %) 22 potilaasta. Toisaalta niistä 17 potilaasta, jotka käyttivät koko seuranta-ajan mielialalääkettä, peräti 15 (88 %) oli elossa. Tuloksia on siltä osin helppo selittää, että tehokas ja pitkäaikainen masennuslääkitys vähentää masennusta ja sitä kautta sen monille sairauksille aiheuttamaa haittaa ja kuoleman vaaran nousua. Sen sijaan vaikeampaa on selittää, miksi suhteellisen lyhyen aikaa kestänyt mielialalääkitys vähensi myöskin ei-depressiivisten kuolemanvaaraa. Tutkijat arvelevatkin, että mielialalääkehoitoon voi liittyä joko masennusta ennalta ehkäisevää vaikutusta, joka on aivohalvauksessa sikäli tärkeää, että sitä niin usein seuraa masennus, tai muita kuin suoranaisesti masennukseen liittyviä fysiologisia pitkäaikaisvaikutuksia. Näin ollen he suosittelevatkin kaikille aivohalvauspotilaille mielialalääkitystä.
