Lähtökohdat

Alzheimerin taudin varhainen diagnoosi ja lääkehoidon aikainen aloitus voivat kohentaa sairastuneen vointia ja toimintakykyä tai hidastaa niiden heikkenemistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää muistisairauksiin liittyvien erikoissairaanhoidon sairaalahoitojaksojen ja avohoitokäyntien kertymistä Alzheimerin tautia ­sairastaville henkilöille ennen kuin heille oli myönnetty Alzheimerin taudin lääkkeiden rajoitettu ­peruskorvausoikeus.

Menetelmät

Tutkimus toteutettiin rekisteripohjaisena kohorttitutkimuksena, jossa olivat mukana kaikki Alzheimerin taudin lääkkeiden rajoitetun peruskorvausoikeuden vuosina 2005–11 saaneet henkilöt Kelan erityiskorvattavien ­lääkkeiden rekisteristä (n = 73 005). Tutkimuksesta suljettiin pois henkilöt, jotka saivat korvausoikeuden ­Parkinsonin taudin perusteella (n = 2 286). Lisäksi aineistosta poistettiin 154 henkilöä, joilla oli dementiasta johtunut hoitojakso ennen vuotta 1999 eli ennen korvausoikeuskäytännön alkua. Lopullinen aineisto koostui siten 70 565 henkilöstä. Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä (Hilmo) poimittiin Alzheimerin tauti - ja dementiadiagnooseilla kaikki erikoissairaanhoidon sairaalahoitojaksot vuosilta 1972–2011 ja erikoissairaanhoidon avohoidon rekisteristä avohoitokäynnit vuosilta 1998–2011.

Tulokset

Potilaista 21,3 %:lla (n = 15 063) oli erikoissairaanhoidon sairaalahoitojaksoja ja avohoidon käyntejä, ennen kuin heille oli myönnetty rajoitettu peruskorvausoikeus Alzheimerin taudin lääkitykseen. Käynnit alkoivat kertyä 2–3 vuotta ennen peruskorvausoikeuden myöntämistä, ja ne alkoivat kumuloitua selvästi vuosi ennen ­korvausoikeuden myöntämistä.

Päätelmät

Neljällä viidestä kotona asuvasta potilaasta ei ollut sairaalahoitojaksoja Alzheimerin taudin tai dementian vuoksi ennen korvausoikeuden myöntämistä. Näyttää siltä, että muistisairausdiagnoosista johtuvia hoitojaksoja ja käyntejä erikoissairaanhoidossa alkaa pääosin kertyä vasta korvausoikeuden myöntämisen jälkeen.