Toimenpiteiden alueellinen vaihtelu korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalalla
Lähtökohdat
Useilla erikoisaloilla sekä sairauksien lääkkeellinen hoito että toimenpiteiden taajuudet vaihtelevat terveydenhuollon yksiköissä. Tämä ei välttämättä kuvaa sairauksien epätasaista jakautumista, vaan epäyhtenäisiä hoitoperusteita. Tässä tutkimuksessa selvitettiin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalan tavallisten toimenpiteiden määrien muutoksia 2000-luvulla ja vertailtiin sairaanhoitopiirien suoritteita väestöön suhteutettuna. Samalla arvioitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisterin (Hilmo) luotettavuutta toimenpidejaksojen kuvaajana.
Menetelmät
Hilmo-rekisteristä kerättiin sairaanhoitopiireittäin aikuisia koskevat tiedot nielurisojen poiston, nenän väliseinän oikaisun ja nenän sivuonteloiden tähystysleikkauksen suoritemääristä vuosilta 2002–12. Näitä lukumääriä verrattiin sairaaloiden anestesia- ja leikkaustoiminnan vertaisarviointitietokannan (BM-OR) sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) leikkaussalien toiminnanohjausjärjestelmän (OPERA) tietoihin.
Tulokset
Aikuisten nielurisaleikkaukset ovat vähentyneet 2000-luvulla vajaat 20 % ja nenän väliseinän oikaisuleikkaukset runsaat 30 %. Sivuonteloiden tähystyskirurgian kokonaismäärä on säilynyt ennallaan. Leikkaushoidon todennäköisyys vaihteli sairaanhoitopiireittäin. Konservatiivisimman ja aktiivisimman sairaanhoitopiirin välinen ero oli aikuispotilaan nielurisaleikkauksessa yli kaksinkertainen, sivuonteloiden tähystyskirurgiassa nelinkertainen ja nenän väliseinän oikaisuleikkauksessa yli kymmenkertainen. Hilmo- ja BM-OR-tietokantojen välinen korrelaatio vuosina 2010–12 oli erittäin hyvä.
Päätelmät
Aikuisille suoritetut nenän väliseinän oikaisu, nielurisaleikkaus ja sivuonteloiden tähystyskirurgia edustavat toimenpiteitä, joita tehdään kaikissa erikoissairaanhoidon yksiköissä. Kunkin toimenpiteen yleisyys vaihteli sairaanhoitopiiristä toiseen ja väestöön suhteutettu ero saattoi olla moninkertainen. Todennäköisesti hoitoon ohjaus, mielipiteet ja resurssit määrittelevät leikkausaiheita oletettua enemmän.
Lääkärin on helppo hyväksyä ajatus, että terveydenhuollon pitää tuottaa terveyshyötyä (1). Vaikuttamattomaan hoitoon liittyy potilaan altistaminen haittatapahtumille ja resurssien tuhlaus (2,3), ovatpa sitten kyseessä potilaan, vakuutusyhtiön tai yhteiskunnan resurssit. Moraalisesti kestämätön on…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
