Käykö kävelymatka lääkehoidon vasteen mittariksi keuhkoahtaumataudissa

Kanadalaiset tutkivat 17 keuhkoahtaumatautia sairastavaa selvittääkseen, kumpi on parempi bronkodilatoivan lääkkeen (inhaloitava ipratropiumbromidi 500 myyg tai lumelääke) suorituskykyä parantavan vasteen mittaustapa: polkupyörätesti vai kävelysuoritus. Polkutulos ei parantunut, sen sijaan kävelysuoritus kyllä nousi aktiivilla lääkeaineella; bronkodilataatiovasteet olivat samanlaisia. Osaselityksenä voi olla nimenomaan quadriceps-lihaksen väsyminen polkemisessa. Havainto voi antaa viitteitä käytännön työhönkin, eli päivittäisen elämän kävelysuorituksen onnistumista kannattanee kysellä potilailta muun elämänlaadun lisäksi.

Hannu Puolijoki

Alahengitysteiden infektioiden hoidosta eurooppalaiset ohjeistot

European Respiratory Society ja European Society of Clinical Microbiology and Infectious Diseases ovat yhdessä laatineet uudet alahengitysteiden (avosyntyinen keuhkokuume, kroonisen bronkiitin pahenemisvaihe ja bronkiektasiataudin pahenemisvaihe) infektioiden hoito-ohjeet. Niitä varten käytiin läpi yli 4 000 julkaisua. Vaikka olosuhteemme poikkeavat esim. Etelä-Euroopasta monessa mielessä, ei vähiten resistenssiproblematiikassa, on ohjeista apua moneen pohdintaan. Avohoidossa ei kannusteta keuhkokuumeen etiologian diagnostiikkaan eikä antibioottihoitoon tulisi mennä liian herkästi (runsaan infektioiden virustaustan takia); resistenssiongelmat ovat ilmeisiä ja kasvamassa. Erilaisten terveydenhuoltojärjestemien vaikutusta hoitoihin ei ohjeissa oikein osata ottaa huomioon.

Hannu Puolijoki

Takrolimuusia plasmasolubalaniittiin

Plasmasolubalaniitti eli Zoonin balaniitti on aikuisten miesten krooninen terskan tulehdus, jonka etiologia on avoin. Kliinisesti erotusdiagnoosissa tulee ottaa huomioon tavalliset ihotaudit kuten psoriaasi, punajäkälä, kontaktiekseemat ja levyepiteelikarsinooma esiasteineen. Plasmasolubalaniitin histologialle on tyypillistä epäspesifinen B-solujen proliferaatio. Sitä on yritetty hoitaa laajalla kokoelmalla paikallishoitovalmisteita, paikallissteroideista ja antibioottivoiteista imikimodiin. Julkaistuun hoitoarsenaaliin voi nyt lisätä myös takrolimuusin.

Sirkku Peltonen

Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä Dehkon 2D-hanke (D2D)

Väestön ylipainoisuus ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ovat yleistymässä nopeasti kaikkialla maailmassa. Tässä artikkelissa tarkastellaan tyypin 2 diabeteksen kansallisen ehkäisyohjelman toimenpanohankkeen, Dehkon 2D-hankkeen, lähtötilannetta lihavuuden ja diabeteksen osalta.

Markku Peltonen, Eeva Korpi-Hyövälti, Heikki Oksa, Hannu Puolijoki, Juha Saltevo, Mauno Vanhala, Timo Saaristo, Liisa Saarikoski, Jouko Sundvall, Jaakko Tuomilehto

Paksusuolisyövän kirurginen hoito

Tärkein tieto Tärkein paksusuolisyövän ennusteeseen vaikuttava tekijä on taudin levinneisyys leikkaushetkellä. Kirurgin leikkaustekniikka ja patologin suoliliepeestä tutkimien imusolmukkeiden lukumäärä ovat myös tärkeitä ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Paksusuolisyövän leikkausmenetelmät ovat vakiintuneet käsittäen kasvaimen alueella sijaitsevan suolenosan ja sitä vastaavan suoliliepeen ja verisuonirungon radikaalin poiston. Laparoskooppinen suoliresektio on hyväksytty paksusuolisyövän hoitomenetelmäksi. Pitkälle edenneen paksusuolisyövän hoidossa endoskooppinen stentti vaikuttaa lupaavalta vaihtoehdolta palliatiiviselle leikkaukselle uhkaavassa suolitukostilanteessa.

Heikki Huhtinen, Arto Rantala

Peräsuolisyövän hoito

Tärkein tieto Peräsuolen syöpä on yleisimpiä syöpämuotoja, ja sen hoitona on useimmiten leikkaus. Kasvaimen levinneisyysastetta arvioidaan koko vartalon tietokonetomografialla etäpesäkkeiden ja peräsuolen magneettitutkimuksella paikallisen levinneisyyden osalta. Peräaukon säästäminen (anteriorinen resektio tai lokaalipoisto) on mahdollista yli 75 %:lla peräsuolen syöpään sairastuneista. Paikallinen uusiutuminen voi jäädä jopa alle 5 %:iin käytettäessä Healdin totaalista mesorektumin poistotekniikkaa. Peräsuolen syövän leikkaushoito on vaativaa, ja hoitotulokset paranevat, jos leikkaushoito keskitetään riittävän suuriin yksikköihin. Ennen leikkausta annettava sädehoito (5 x 5 Gy) vähentää paikallisen uusiutumisen todennäköisyyttä puoleen. Tätä hoitokäytäntöä sovelletaan nykyisin useimmissa Euroopan maissa ainakin Dukesin B- ja C-luokan (TNM-luokituksen levinneisyysaste II ja III) kasvaimissa, jotka sijaitsevat peräsuolen ala- tai keskikolmanneksessa.

Heikki J. Järvinen, Mauri Kouri

Onko hoitopaikalla väliä? Lonkan ja polven tekonivelleikkaukseen jonottavien potilaiden halukkuus hoitoon toisessa sairaalassa

Kiireettömän hoidon määräaikojen soveltaminen ei ole käynnistynyt ongelmitta; esimerkiksi osa potilaista on kieltäytynyt tarjotusta hoidosta toisella paikkakunnalla. Selvitimme lonkan ja polven tekonivelleikkaukseen jonottavien potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua ja halukkuutta leikkaukseen toisessa sairaalassa.

Johanna Hirvonen, Marja Blom, Ulla Tuominen

Lämpösokkiproteiini Hsp90 progesteronireseptorin toiminnan säätelyssä

Steroidihormoni vaikuttaa solunsisäisen steroidireseptorin välityksellä, sillä reseptori sitoo hormonia. Steroidireseptoriperheeseen kuuluvat estrogeeni-, progesteroni-, glukokortikoidi-, androgeeni- ja mineralokortikoidireseptorit. Nämä reseptorit ovat tumareseptoreita ja niillä on samanlainen rakenne. Ne säätelevät erilaistumista sekä solujen ja elinten toimintaa. Reseptorin kulkeutuminen tumaan tapahtuu joko passiivisesti tai aktiivisesti tumahuokosten keskuskanavan läpi. Aktiivinen kuljetus vaatii, että proteiinissa on tumaan vievä signaali ja ATP. Steroidireseptoreilla on tumaan vievä signaali ja ne liikkuvat jatkuvasti sisään ja ulos tumasta. Immunohistokemialliset tutkimukset ovat osoittaneet, että steroidireseptorit sijaitsevat solun tumassa. Kun hormonia ei ole paikalla, steroidireseptori muodostaa eri kaitsijaproteiinien eli saperonien kanssa kompleksin, joka pitää reseptorin inaktiivisena, mutta valmiina sitomaan hormonia. Saperoni säätelee proteiinin laskostumista ja muiden saperonien toimintaa ja stabiilisuutta.

Satu Passinen

Kilpirauhassyövän uusiutumisriskiä vaikea arvioida

Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 300 kilpirauhassyöpää ja määrä on nousussa. Sairastuneista 80-95 % paranee leikkaushoidolla, mutta pienellä osalla potilaista on merkittävä taudin uusiutumisen ja kuoleman riski. Tauti voi uusiutua jopa yli 20 vuoden kuluttua, ja siksi elinikäinen seuranta on tarpeen. Hoidon ja seurannan järjestämisen kannalta olisi hyödyllistä, jos sairastuneiden joukosta voitaisiin tunnistaa ne, joilla taudin uusiutumisen riski on suuri. Väitöstyössä tutkittiin, voitaisiinko potilaan riskiä ja ennustetta arvioida nykyistä paremmin jonkin kasvainmerkkiaineen perusteella. Tutkimuksessa oli mukana 683 potilasta, jotka on leikattu HYKS:ssa vuosina 1957-96 papillaarisen kilpirauhassyövän takia.

Päivi Siironen

Lonkkamurtumien hoito Suomessa, Britanniassa ja Ruotsissa

Vanhusten reisiluun yläosan murtumien hoito on ollut kiistanalaista vuosikymmeniä. Tutkimuksessa verrattiin kahden käytetyimmän hoitomenetelmän, luunsisäisen kiinnityksen ja puolitekonivelen etuja eri ikäryhmissä potilailla, joita oli hoidettu Suomessa ja Ruotsissa. Tieto hoitomenetelmien sopivuudesta eri ikäryhmille on aiemmin ollut vähäistä. Luunsisäinen kiinnitys johti pienempään kuolleisuuteen 55-75-vuotiailla suuremman uusintaleikkausriskin hinnalla. 76-80-vuotiailla luunsisäinen kiinnitys tuotti paremman toiminnallisen lopputuloksen, mutta vanhemmissa ikäryhmissä puolitekonivel tuotti yhtä hyvät tulokset.

Tero Heikkinen

Aivojen suojaus hypotermisessa verenkierron pysäytyksessä

Aorttakirurgian ja lasten sydänkirurgian yhteydessä aivojen verenkierto joudutaan silloin tällöin pysäyttämään, jotta kirurgiset toimenpiteet olisivat mahdollisia. Tänä aikana aivot ovat suuressa vaarassa vaurioitua hapenpuutteen takia. Hypotermia vähentää aivojen metaboliaa. Tätä hyödyntävää aivojen suojausmenetelmää kutsutaan hypotermiseksi verenkierron pysäytykseksi (HCA). HCA on yleisesti käytössä, mutta senkin käyttöön liittyy huomattava aivovaurion riski. Myös aivoinfarktiriski on suuri näissä operaatioissa emboliavaaran takia. Parantaaksemme potilaiden selviytymistä tarvitsemme lisämenetelmiä aivojen suojaukseen näissä operaatioissa.

Timo Kaakinen

T-solut hillitsevät suolistosyövän kasvua

Syöpäkasvaimissa olevat immuunijärjestelmän solut voivat hillitä syövän kasvua tai muuttua sitä stimuloiviksi. T-soluja, joissa on todettavissa CD8-pintamerkkiaine, on todettu olevan ainakin munasarjasyövässä, melanoomassa ja non-Hodgkin-lymfoomissa. Kun näitä T-soluja on runsaasti, on taudin ennuste parempi kuin niissä tapauksissa, joissa näitä sytotoksisia sytokiineja erittäviä T-soluja on vähän tai ei ollenkaan. Näin näyttää olevan myös suolistosyövässä. CD8-positiivisia T-soluja sisältävissä kasvaimissa todettiin vähemmän perineuraalista invaasiota, imutieinvaasiota ja verisuonen sisäisiä kasvainsolujen embolioita. Tällaisten tautien ennuste oli selvästi parempi kuin niillä potilailla, joiden kasvaimissa ei ollut CD8-positiivisia T-soluja. Imutieinvaasio, perineuraalinen invaasio ja kasvainsoluembolisaatiot korreloivat huonoon ennusteeseen. Syövän kasvua säätelee paitsi syöpäsolun perimä, myös kasvuolosuhteet. Kuulostaa perin inhimilliseltä.

Sirkku Jyrkkiö

Liikunta ja herkkä CRP

HERITAGE-tutkijat selvittelivät, miten ohjattu, säännöllinen, 20 viikkoa kestävä liikuntaharjoittelujakso vaikuttaa herkän CRP:n pitoisuuksiin terveillä nuorilla ja keski-ikäisillä koehenkilöillä, jotka eivät aiemmin harrastaneet liikuntaa. Tutkimuksen osallistuneet 652 henkilöä jaettiin 3 ryhmään CRP:n perustason mukaan. Osoittautui, että liikuntaharjoittelu laski merkittävästi (keskimäärin 1,34 mg/l, p < 0,001) CRP:tä niillä koehenkilöillä, joilla CRP oli alkutilanteessa korkea (> 3 mg/l). Muilla liikunta ei vaikuttanut CRP:n tasoon. Säännöllinen liikunta näyttää siis voivan vaikuttaa myönteisesti elimistön tulehdusreaktioon. Tämä vaikutus saattaa osaltaan selittää liikunnan edullisia vaikutuksia metabolisen oireyhtymän ja kardiovaskulaarisen sairastavuuden ehkäisyssä.

Juhani Airaksinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030