Kun varjoainekuvauksessa sepelvaltimot ovatkin avoimet... Sepelvaltimotautidiagnostiikan vaikeudet ja väärän sepelvaltimotautidiagnoosin seuraukset
Vuonna 1992 rintakipujen vuoksi OYKS:ssa tehdyissä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksissa todettiin sepelvaltimot avoimiksi 8 %:lla tutkituista. Suurin osa heistä oli tullut kuvaukseen invasiivisen hoidon tarpeen arviointia varten, koska heillä oli diagnosoitu sepelvaltimotauti tai sitä epäiltiin. Vajaalla kolmasosalla oli ollut tyypillinen angina pectoris -kipu, ja suurimmalla osalla diagnoosi oli perustunut rasituskokeen tai isotooppitutkimuksen tulokseen. Oireita oli kestänyt keskimäärin yli neljä vuotta, ja se oli vajaalla puolella potilaista johtanut työkyvyttömyyteen. Työhön palaaminen, diagnoosista irtipääseminen ja lääkityksen lopettaminen osoittautuivat ongelmallisiksi, ja suuri osa potilaista kärsii rintakivuista vielä varjoainekuvauksen jälkeenkin.