Korvatulehduslapselle antibioottiresepti varalle?

Koska iso osa lasten välikorvatulehduksista parantuu itsestään, pieniä nuhaneniä hoitavat lääkärit joutuvat jatkuvasti miettimään, kenelle antibiootti pitäisi aloittaa. JAMAssa syyskuussa ilmestyneessä amerikkalaistutkimuksessa selvitettiin, voiko tämän päätöksen jättää vanhemmille. Vuoden aikana korvatulehdus diagnosoitiin sairaalan päivystyspoliklinikalla 776:lta 6 kk:n - 12 vuoden ikäiseltä lapselta. Vastikään saadun antibioottikuurin, vuotavan tai putkikorvan, epäillyn tai todetun septisen infektion tai vanhempien kieltäytymisen vuoksi ennen satunnaistamista tutkimuksesta putosi pois lähes 500 lasta.

Marjo Renko

BRAF-geenin V600E-mutaatio ja VEGF papillaarisessa kilpirauhassyövässä

Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 300 kilpirauhassyöpää. Ylivoimaisesti yleisin alamuoto on papillaarinen kilpirauhaskarsinooma (PTC). Ennuste on yleensä erinomainen, mutta sekä tutkijat että kliinikot etsivät keinoja, joiden avulla aggressiiviset tapaukset voitaisiin identifioida. Valtaosassa PTC-tapauksia taustalla on onkogeenisen signalointireitin aktivaatio. Noin 50 %:ssa sporadisista PTC-tapauksista taustalta löytyy BRAF-geenin aktivoiva V600E-mutaatio. BRAF V600E -mutaatio on yleisin papillaarisen kilpirauhassyövän geenivirhe, ja siihen on liitetty uusiutumisen sekä huonon ennusteen riski.

Camilla Schalin-Jäntti

Preoperatiivinen kemosädehoito vähentää peräsuolisyövän paikallista uusiutumista

Preoperatiivinen peräsuolisyövän sädehoito vähentää taudin paikallista uusiutumista merkittävästi. Eurooppalaisessa monikeskustutkimuksesessa haluttiin selvittää, parantaako kemosädehoito hoitotulosta. Tutkimuksen otettiin 1 011 peräsuolisyöpään (luokitus T3-T4) sairastunutta potilasta. Potilaat satunnaistettiin neljään hoitohaaraan: 1) preoperatiivinen sädehoito 45 Gy ja leikkaus, 2) preoperatiivinen kemosädehoito ja leikkaus 3) preoperatiivinen sädehoito ja leikkaus ja postoperatiivinen fluorourasiilihoito 4) preopratiivinen kemosädehoito, leikkaus ja postoperatiivinen fluorourasiilihoito. Kemosädehoidossa potilaat saivat fluorourasiilia sädehoidon alussa ja lopussa. Solunsalpaajahoidolla ei ollut vaikutusta elinaikaan eikä tautivapaaseen aikaan, mutta fluorourasiilia saaneilla potilailla tauti uusiutui paikallisesti merkittävästi vähemmän. Fluorourasiilia saaneissa ryhmissä 7-9 %:lla potilaista oli paikallisia taudin uusiutumia, pelkän sädehoidon ja leikkaushoidon saaneessa ryhmässä niitä oli 17 %:lla potilaista. Preoperatiivinen kemosädehoito lisäsi vähän hoidon akuuttia toksisuutta, mutta ei haitannut leikkauksen toteuttamista tai siitä toipumista. Postoperatiivinen liitännäishoito toteutui protokollan mukaan vain alle puolelle potilaista. Tutkimuksen tulos viittaakin siihen, että preoperatiivinen kemosädehoito olisi paras ratkaisu silloin, kun taudin paikallisen uusiutumisen riskiä halutaan minimoida. Kaukometasoinnin estämiseen tarvitaan uusia keinoja.

Sirkku Jyrkkiö

Solunsisäiset signaalinvälitysmekanismit sydämen vajaatoiminnan synnyssä

Sydämen vajaatoiminta on tehokkaista lääkkeistä huolimatta edelleen varsin huonoennusteinen oireyhtymä ja merkittävä kuolemansyy. Vajaatoiminta voi seurata toksisten tekijöiden vaikutuksesta tai perinnöllisestä syystä, mutta useimmiten sen aiheuttaa sydäninfarkti tai kohonneesta verenpaineesta johtuva liiallinen mekaaninen kuormitus. Solutasolla vajaatoiminnan syntymekanismit tunnetaan melko hyvin. Sen sijaan solunsisäisten signaalinvälitysjärjestelmien muutoksista sydämen vajaatoiminnan synnyssä tiedetään toistaiseksi hyvin vähän, eikä niihin suoraan vaikuttavia lääkehoitoja ole olemassa. p38-kinaasi, JNK ja ERK muodostavat ns. mitogeeniaktivoituvien proteiinikinaasien perheen. Nämä kolme proteiinikinaasia ovat konservoituneita solunsisäisiä signaalinvälitysmolekyylejä, jotka säätelevät useiden solutyyppien jakautumista, erilaistumista ja kasvua. GATA-4 on puolestaan mitogeeniaktivoituvien proteiinikinaasien kohdemolekyyli ja sydämen geeniekspression tärkeä säätelijä.

Olli Tenhunen

Ennusteeseen vaikuttavat tekijät ja keuhkojen puolustusentsyymien ilmeneminen keuhkokudoksen sairauksissa

Keuhko altistuu korkeammalle hapen osapaineelle kuin monet muut kudokset. Useat ympäristön epäpuhtaudet, esimerkiksi tupakansavu ja otsoni, lisäävät elimistön soluissa kudoksia tuhoavien happiradikaalien tuotantoa, jolloin keuhkojen puolustusmekanismi pettää ja seurauksena on kudosvaurio. Keuhkokudoksen sairauksien kirjo on laaja käsittäen homepölykeuhkon, sarkoidoosin ja ennusteeltaan huonommat keuhkokudoksen tulehdukset, joiden tarkkaan diagnoosiin päästään epätyypillisissä tapauksissa vain keuhkokoepalan avulla. Lisäksi tiettyihin keuhkokudoksen tulehduksiin liittyy vakavia äkillisiä pahenemisvaiheita, joiden ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä tunnetaan huonosti.

Leena Tiitto

Mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen nukutetaan?

Väitöskirjatutkimuksessa yhteensä 35 nuorta, tervettä miestä nukutettiin tai rauhoitettiin erilaisia nukutusaineita käyttäen. Nukutuksen aikana aivojen verenvirtauksessa ja aineenvaihdunnassa tapahtuvia muutoksia tutkittiin PET-kuvauksella ja aivojen sähköistä toimintaa seurattiin EEG:n avulla. Näitä menetelmiä käyttäen pyrittiin selvittämään, mitkä aivojen alueet ovat merkittävässä roolissa tajuttomuuden synnyssä ja miten EEG:ssä havaitut muutokset ovat yhteydessä tajunnan tason heikkenemiseen.

Anu Maksimow

Eturauhassyövän ilmaisseulonta vähentää syöpäkuolleisuutta

Itävallassa Tirolin osavaltiossa on vuodesta 1993 lähtien tarjottu vuosittain ilmaista PSA-mittausta kaikille 45-74-vuotiaille miehille. Muissa osavaltioissa miehet maksavat mittauksen itse. Tirolilaistutkijat selvittivät eturauhassyöpäkuolleisuutta ja PSA-seuluntojen vaikutusta Tirolissa ja muualla Itävallassa vuosina 1970-2003. Mahdolliset kohortti- ja ajankohtaefektit sekä iän mukana lisääntynyt sairastumisriski otettiin tutkimuksessa huomioon.

Katariina Korkeila

Virheen tekeminen johtaa helposti noidankehään

Lääkärit tekevät paljon enemmän virheitä kuin uskaltavat itselleen myöntää. Paljolti työpaikan ilmapiiristä riippuu, voidaanko virheitä käsitellä avoimesti. Yhdysvalloissa tutkittiin sisätautien erikoistujien (n = 184) kokemuksia tekemistään virheistä ja niiden vaikutuksista lääkärien elämänlaatuun. Virheiden tekemisestä kyseltiin 3 kuukauden välein. Keskimäärin 15 % raportoi tehneensä virheitä edellisten kolmen kuukauden aikana, ja kaikkiaan 34 % raportoi tehneensä virheitä koko tutkimusjakson aikana. Virheiden tekeminen heikensi aina seuraavan kolmen kuukauden seurannassa lääkärien elämänlaatua, lisäsi loppuunpalamisen tunteita, masentuneisuutta ja vähensi empatian tunteita. Ahdistuksen ja vähentyneen empatian tunteet taas ennakoivat edelleen seurannassa uusia virheitä. Virheiden tekeminen näyttää olevan noidankehä, jossa tuskaisuuden tunteet - ja ehkä heikot mahdollisuudet käsitellä niitä - johtavat uusiin virheisiin.

Kaisu Pitkälä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030