Lyhyesti: Kroonista idiopaattista yskää sittenkin?

Pitkittynyttä yskää erillisenä oireena on tutkittu jonkin verran. USA:ssa on joissakin selvityksissä pystytty kaikille yskää poteville löytämään syy oireeseen. Näin ei aina muualla ole ollut ja nyt englantilaisen huippuryhmänkin tutkimuksessa jäi 42 % yskijöistä ilman oireen etiologista varmennusta (postnasal drip 22 %, gastroesofageaalinen refluksi 16 %, astma 7 %, muita syitä 13 %). Potilaat olivat jo muualla hyvin tutkittuja, joten kyse oli ongelmatapauksista. Syytä vaille jääneet yskät kestivät muita kauemmin ja alussa oli ollut usein ylähengitysteiden infektio. Näillä potilailla oli myös suurempi herkkyys kapsaisiinille (yskätutkimuksissa käytetty punapippuri). Tutkijat, joista yksi oli arvostettu prof. Peter Barnes, pitävät idiopaattisen kroonisen yskän olemassoloa selvänä, eikä kaikille yskijöille siis löydy oireen aiheuttajan spesifiä hoitoa.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Tupakointi lisää riskiä keuhkotuberkuloosiin

Pitkään on tiedetty tupakoivien sairastavan muita enemmän keuhkotuberkuloosia. Nyt asiaa selvitettiin tarkemmin Etelä-Afrikassa 2 401:n yli 15-vuotiaan kohortissa. Tubidiagnoosi perustui ihotestiin (ei calmetointeja), vähintään 10 mm:n induraatio katsottiin positiiviseksi. Tupakoivista tämä löydös oli 82 %:lla, riski koskaan tupakoimattomiin nähden oli 1,99. Yli 15 askivuotta tupakoineilla oli suurin suhteellinen riski. Johtopäätökseksi tuli, että tupakointi lisää keuhkotuberkuloosin riskiä. Pääkirjoituksessa todennäköisimmäksi syyksi näille tuloksille mietitään tupakoinnin alentamaa immuniteettia tai lisäämää epäspesifistä tulehdusta. Sosiaalisilla tekijöillä lienee melkoisen suuri osuus asiassa, kuten myös HIV-tilanteella, minkä vakiointi puuttui itse tutkimuksesta.

Hannu Puolijoki

Parhaassa iässä olevien miesten ongelmat

Alavirtsatie- ja sukuelinperäisten sairauksien yleisyydestä tarvitaan tarkkaa, ajan tasalla olevaa tietoa, jotta miesten terveyspalvelut voidaan kohdistaa oikein. Australialaiset tekivät vuoden 2003 loppupuoliskolla koko maanosansa käsittävän puhelinhaastattelun satunnaisesti valituille 5 990:lle yli 40-vuotiaalle miehelle. Tutkittavat jaettiin neljään ikäryhmään: 40-49-, 50-59-, 60-69- ja yli 70-vuotiaisiin niin, että kuhunkin ryhmään tuli vähintään 1 250 miestä. Vastausprosentti oli 78 ja otannan katsottiin edustavan läpileikkausta Australian koko monirotuisesta väestöstä.

Ossi Lindell

Vahvistusta kahvin terveysvaikutuksille

Vuosi sitten JAMAssa ilmestynyt suomalainen tutkimus väitti kahvin suojaavan tyypin II diabetekselta. Tulos näyttäisi saavan vahvistusta muista epidemiologisista tutkimuksista. Nyt JAMAssa julkaistu systemoitu katsaus löysi yhteensä 15 epidemiologista tutkimusta kahvin ja diabeteksen yhteyksistä. Näistä 9 pitkittäistutkimuksessa on seurattu lähes 200 000 ihmistä 6-20 vuoden ajan. Päivittäinen yli 6 kupin nauttiminen vähensi tyypin II diabeteksen riskiä (RR) 0,65:een (95 %:n lv 0,54-0,78). Suoja oli samanlainen riippumatta lihavuudesta tai sukupuolesta. Tutkimuksissa näkyi myös annos-vastesuhde - mitä enemmän juot kahvia, sitä enemmän se suojaa. Poikkileikkaustutkimukset tukevat tulosta sillä, että runsaasti kahvia juovilla äskettäin todetun hyperglykemian prevalenssi oli vähäisempi.

Kaisu Pitkälä

Lyhyesti: Eturauhassyövän postoperatiivinen sädehoito

Kun syöpä rajoittuu eturauhaseen, on prostatektomian jälkeinen ennuste hyvä. Kapseliin asti ulottuva eturauhassyöpä, korkea PSA ennen leikkausta ja näytteestä määritetyt Gleasonin pisteet yli 7 huonontavat ennustetta. Prostatektomian jälkeen satunnaistettiin 1 005 eturauhassyöpäpotilasta joko seurantaan tai postoperatiiviseen sädehoitoon. Seurantaryhmälle annettiin sädehoito vasta, kun epäiltiin taudin paikallista uusiutumista. Kaikilla potilailla oli todettu syövän kasvavan eturauhasen kapseliin (T3). Viiden vuoden seurannan aikana sädehoitoryhmän potilailla biokemiallinen relapsi eli PSA:n nousu oli merkittävästi harvinaisempaa kuin sädehoitamattomilla (52,6 % vs. 74,0 %). Taudin paikallinen uusiutuminen oli harvinaisempaa postoperatiivisen sädehoidon saaneilla (23 vs. 73). Molemmissa ryhmissä todettiin etäpesäkkeitä n. 6 %:lla potilaista. Hankalia pitkäaikaishaittoja (G3-4), kuten ripulia ja tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, oli postoperatiivisesti sädehoidetuilla useammin (4,2 % vs. 2,6 %). Kokonaiskuolleisuuus oli molemmissa ryhmissä sama, tosin eturauhassyöpään kuolleita oli enemmän seurantaryhmässä (8 vs. 15). Eturauhassyöpä on usein hidas taudinkulultaan, joten elinaikahyötyä voidaan arvioida luotettavasti vasta pidemmän seurannan jälkeen. Kun eturauhassyöpä kasvaa kapselissa, eturauhassyövän postoperatiivinen sädehoito on tarpeen taudin paikallisen uusiutumisen estämiseksi.

Sirkku Jyrkkiö

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030