Milloin ja miten hoidan vanhuksen kohonnutta verenpainetta?

Pieniannoksinen diureettihoito on osoittautunut vanhusten kohonneen verenpaineen hoidossa tehokkaaksi ja halvaksi hoidoksi. Diureettihoitoa tulisikin aina harkita lääkehoidon ensimmäisenä vaihtoehtona.

Reijo Tilvis

Viinaa lääkkeeksi? Alkoholineuvontaa vanhuksille - mutta minkälaista?

Alkoholinkäyttö on yleistä myös eläkeiässä, joskin epidemiologista tutkimustietoa aiheesta on vähän.

Marja Aira

Kelan vammaisetuudet

Kelan vammaisetuuksia ovat lapsen hoitotuki, vammaistuki ja eläkkeensaajien hoitotuki. Ne ovat verottomia etuuksia, joiden saamiseen eivät vaikuta hakijan tulot tai varallisuus.

Raili Pirttimäki

Kehitysvammaisten lasten ja nuorten hoito- ja palveluketju Hyvinkään sairaanhoitoalueella

Kehitysvammaisten palvelukokonaisuuden puutteet vaikeuttavat hoito- ja kuntoutussuunnitelmien tekemistä. Siksi Hyvinkään sairaanhoitoalueella kehitysvammaisen lapsen ja nuoren hoitoketju päätettiin uudistaa.

Sanna-Leena Vanhanen, Anu Vähä-Jaakkola

Raskauskomplikaatioiden taustalla voi olla perinnöllinen valtimotauti CADASIL

28.5.2005 Turun yliopisto

Susanna Roine

Silmänpainelääkkeet vertailussa

28.5.2005 Turun yliopisto

Elina Vainio-Jylhä

Kronobiologiset ja sosioekonomiset tekijät aivohalvauksen synnyssä

3.6.2005 Kuopion yliopisto

Dimitrije Jakovljevic

Uudet menetelmät kudosvaurion arvioimisessa kokeellisessa palovammassa

3.6.2005 Kuopion yliopisto

Anthony Papp

Fosfolipaasi A2 -entsyymeistä saattaa olla apua kehitettäessä uudentyyppisiä mikrobilääkkeitä

3.6.2005 Turun yliopisto

Juha Grönroos

Adenosiini väsymyksen välittäjäaineena

9.6.2005 Helsingin yliopisto

Lauri Alanko

Lyhyesti: Kitarisan poistosta ei hyötyä putkituksen lisänä

Helsinkiläiskollegat ovat tutkineet, vähentääkö tärykalvoputkituksen yhteydessä tehty kitarisan poisto välikorvatulehdusten esiintymistä alle 4-vuotiailla lapsilla. Tutkimukseen otettiin 217 lasta, joilla oli ollut joko toistuvia välikorvatulehduksia tai krooninen välikorvaerite. Satunnaistamisen jälkeen lapsille tehtiin joko tympanostomia tai sekä tympanostomia että adenotomia. Suuren kitarisan vuoksi suun kautta hengittävät lapset, astmaatikot ja uniapneaoireiset lapset suljettiin pois. Ennen tutkimukseen tuloa lapset olivat sairastaneet keskimäärin yli 5 otiittia vuodessa. Toimenpiteen jälkeen lapsia seurattiin 12 kk:n ajan. Välikorvatulehduksia ilmaantui tympanostomiaryhmän lapsille keskimäärin 1,4 vuodessa ja adenotomia ja tympanostomia -ryhmän lapsille 1,7 vuodessa. Vaikka tulokset analysoitiin erikseen kaikkein vaikeimmassa kierteessä olleilta tai liimakorvatilanteessa tutkimukseen tulleilta, ei kitarisan poistosta saatu lisähyötyä.

Marjo Renko

Lyhyesti: Äkkikuoleman uhka suurin heti infarktin jälkeen

VALIANT-tutkimukseen osallistui yli 14 000 potilasta, joilla sydäninfarkti aiheutti sydämen vajaatoiminnan tai ainakin merkittävän pumppaustoiminnan häiriön. Noin 2 vuoden seurannan aikana ilmeni tutkimuksessa 1 067 äkkikuolemaa mukaan lukien onnistuneet sydänpysähdyksen elvytykset. Äkkikuoleman vaara oli suurin (1,4 %) ensimmäisen kuukauden aikana ja laski nopeasti 0,14 %:iin kuukaudessa ensikuukausien jälkeen. Riski oli sitä suurempi mitä huonompi oli potilaan sydämen pumppaustoiminta. Äkkikuolema on edelleen merkittävä ongelma heti sydäninfarktipotilaan kotiutuksen jälkeen. Valitettavasti riskipotilaiden tunnistaminen jo sairaalahoidon aikana ei ole vielä riittävän tarkkaa esimerkiksi rytmihäiriötahdistinhoitoa silmällä pitäen.

Juhani Airaksinen

Suru on toisinaan sairaus ja tarvitsee hoitoa

Käsitys surun sairausluonteesta on vaihdellut. Läheisen menetys laukaisee usein kliinisen, hoitoa vaativan masennuksen. Oman erillisen käsitteen muodostaa ns. komplisoitunut suru, jonka kriteereitä ovat yli 6 kuukautta rakkaan kuoleman jälkeen ilmenevät vaikeus uskoa läheisen kuolemaa todeksi, kuoleman aiheuttamat vihan tai katkeruuden tunteet, toistuvat tuskaisten tunne-elämysten palautumat, joihin liittyy intensiivinen kuolleeseen kohdistuva ikävä ja kaipuu sekä toistuvat rakastetun kuolemaan liittyvät ajatukset. Toinen usein komplisoituneen surun yhteydessä esiintyvä oheishäiriö on traumaperäinen stressireaktio.

Raimo K.R. Salokangas

Onnistunut munasarjakudoksen siirto kaksoselta toiselle

Munasarjakudosta on onnistuneesti siirretty koe-eläimillä. Tyttöjen ja nuorten naisten syövän hoidon yhteydessä pakastetaan heidän munasarjakudostaan joskus ennen rajuja sytostaattihoitoja. Ajatuksena on säilyttää fertiliteetti: kun potilas on toipunut sairaudesta, ovariokudos voidaan palauttaa naisen elimistöön. Yhdellä Hodgkinin tautia sairastavalla potilaalla on raportoitu onnistunut raskaus näin menetellen. Muutoin kokemukset tällaisesta ovarion autograftihoidosta ihmisellä ovat olleet huonot, koska transplantaatioon liittyvä iskemia tuhoaa herkästi kudoksen. Allograftista ovariokudoksen siirtoa ei ole ihmisellä saatu onnistumaan. Nyt onnistuttiin kuitenkin siirtämään monotsygoottisen kaksosen munasarjakudosta toiselle sisarelle, joka oli kärsinyt yli 10 vuotta ennenaikaisesta munasarjojen toiminnan loppumisesta. Luovuttajalta poistettiin laparoskooppisesti terve munasarja, josta välittömästi preparoitiin follikkelit sisältävä kuorikerros. Tämä siirrettiin saaja-sisarelle minilaparotomiassa. Häneltä poistettiin ovariaalijuosteesta atreettinen kuorikerros, jonka paikalle siirrettävä munasarjakudos ommeltiin. Saajan kuukautissykli palautui kolmessa kuukaudessa, ja hän tuli toisen kuukautiskiertonsa aikana raskaaksi. Raskaus ja synnytys olivat ongelmattomia ja vastasyntynyt tyttö terve. Ovariokudoksen siirto näyttää onnistuvan myös ihmisellä, ja erilaisia tekniikoita ja kudoksen varastoimismenetelmiä tätä toimintaa varten on kehitteillä.

Pertti Kirkinen

Kaikukardiografialla lisää tietoa eteisvärinäpotilaan aivohalvausvaarasta

Kaikukardiografialla todettava hidastunut eteiskorvakkeen virtaus ja veren "liejuuntuminen" (spontaneous echo contrast) eteiskorvakkeen seudussa lisäävät eteisvärinäpotilaan aivohalvausvaaraa. Eriasteista liejuuntumista havaitaan 12-67 %:lla eteisvärinäpotilaista.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Erlotinibi ja ei-pienisoluinen keuhkosyöpä

Erlotinibi on tyrosiinikinaasin estäjä, joka salpaa EGF-reseptorin (epidermal growth factor) välittämän kasvusignaalin. Ei-pienisoluisen keuhkosyövän soluissa todetaan usein EGF-reseptoreita. Toisella tyrosiinikinaasin estäjällä gefitinibillä on saatu oireita helpottavaa vaikutusta etenkin tupakoimattomien naisten sairastamassa adenokarsinoomassa.

Sirkku Jyrkkiö

Eläkeikäisten elintapojen muutokset 1985-2003

Elintavat vaikuttavat terveydentilaan, ja siksi niiden muutosten seuraaminen on tärkeä osa terveystutkimusta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 65-79-vuotiaiden suomalaisten tupakoinnin, alkoholinkäytön ja terveellisten ruokatottumusten kehityssuuntia ja väestöryhmittäisiä eroja 18 vuoden aikana.

Tommi Sulander, Satu Helakorpi, Ossi Rahkonen Aulikki Nissinen, Antti Uutela

Päihteet liikenteessä ennen ja jälkeen nollarajalain

1.2.2003 tuli voimaan niin sanottu nollarajalaki, jonka mukaan liikennejuopumuksesta epäilty voidaan tuomita, jos hänen veressään on huumeita tai niiden aineenvaihduntatuotteita, ilman, että poliisin tulisi osoittaa ajokyvyn olleen heikentynyt.

Satu Ellermaa, Saija Turtiainen, Timo Seppälä

Periytyvä rintasyöpäalttius - voidaanko riskiryhmien ennustetta parantaa?

Viime vuosina tieto rintasyövän perinnöllisyydestä on selkiintynyt, ja sairastumisvaarassa olevien seurannasta sekä rinta- ja munasarjasyövän ehkäisystä on saatu uutta tietoa.

Tiina Oivanen, Kaija Holli

Kuinka hoitaa psykoosiriskissä olevaa?

Tieto psykoosiriskistä ja preventiivisen hoidon tehosta on puutteellista, joten hoidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, millaisista lähtökohdista sairastumisvaaraa arvioidaan.

Markus Heinimaa, Tanja Svirskis