Lyhyesti: Vestibulaarineuriitin paras hoito

Tuttu potilas monelle: äkillisesti alkanut kiertohuimaus, pahoinvointi, ataksia ja nystagmus. Rombergin testissä potilas huojuu ja kalorisessa kokeessa vaimea vaste: vesibulaarineuriitti. Aiheuttajaksi arvellaan herpesvirusta, ja siksi hoitona on käytetty viruslääkkeitä ja kortikosteroideja. 141 potilaan sarjassa annettiin hoidoksi kahta lumelääkettä; 3 viikkoa metyyliprednisolonia + lumetta; viikko valasikloviiria 1 g x 3 + lumetta; tai molempia vaikuttavia lääkkeitä. Kun vastetta arvioitiin kalorisella kokeella, vain metyyliprednisoloni vaikutti, ja kohtalaisen hyvin vaikuttikin. Vestibulaarineuriitin käyväksi hoidoksi taitaa muotoutua metyyliprednisoloni suurehkoina annoksina.

Robert Paul

Äidin hypotyreoositaipumus aiheuttaa sikiön perätarjontoja

Perätarjonnan tunnetut syyt, kohtu- ja lantioanomaliat, sikiön epämuodostumat, sikiön kasvun hidastuminen ja ennenaikaisuus, selittävät vain 15 % tapauksista. Joissakin harvinaisissa sikiön motoriikkaa huonontavissa oireyhtymissä perätarjonta on yleinen. Kilpirauhashormonit ovat välttämättömiä keskushermoston kehitykselle, ja niiden sikiökautinen puute johtaa lapsen myöhemmin todettavaan henkiseen ja motoriseen kehitysviiveeseen. Sikiön oma tyroksiinituotanto alkaa vasta raskauden puolivälissä, ja siihen saakka tarvitaan äidin tuottamaa tyroksiinia. Tyroksiinin puutteen merkityksestä myös ennen syntymää saatiin näyttöä, kun tutkittiin, mikä yhteys on 12. viikolla mitatun äidin veren vapaan tyroksiinipitoisuuden ja synnytyshetkellä todetun sikiön tarjonnan välillä. Alle 10 persentiilin pitoisuus oli itsenäinen perätilan riskitekijä (riskisuhde 4,7; CI 1,1-19). Syynä voisi olla sikiön motoriikan hidas kehitys aivojen tyroksiinivajeen takia, jolloin muuttunut sikiön liikehdintä ei riitä päätarjonnan saavuttamiseksi. Samoin napanuoran kehitys voi hidastua ja tästä aiheutuu perätarjonta. Havainto korostaa oikean kilpirauhashormonipitoisuuden tärkeyttä normaalille kehitykselle sekä ennen syntymää että syntymän jälkeen. Ilmeisesti myös tilanne, jossa äidin tyroksiini on matala, mutta puutos ei vielä näy kohonneena TSH-pitoisuutena, tulisi tästä syystä hoitaa.

Pertti Kirkinen

Syöpäpotilaan kivun hoitoon morfiinia ja parasetamolia

Etäpesäkkeistä syöpää sairastavista potilaista 75 % kärsii hankalista kivuista. WHO:n ohjeen mukaan kipuun kokeillaan ensin anti-inflammatorisia kipulääkkeitä tai parasetamolia, seuraavalla portaalla käytetään heikkoja opioideja. Kovan kivun hoitoon käytetään opioideja. Annos titrataan yksilöllisesti. Opioidien sivuvaikutukset, väsymys, sekavuus, huonovointisuus ja ummetus rajoittavat annostelua. Optimaalisen hoitoannoksen yhteydessäkin monet potilaista kärsivät kivuista jossain määrin.

Sirkku Jyrkkiö

Lyhyesti: Anoreksia on herkkä uusimaan

Anoreksia nervosa on yleistynyt, mutta sen kulkuun liittyviä tekijöitä on edelleen tutkittu vähän. Erityisen tärkeää on tuntea tekijät, jotka laukaisevat anorektisen kehityksen siitä toipuneilla. 51:lle sairaalassa hoidetulle ja anoreksiastaan toipuneelle potilaalle tehtiin seurantatutkimus. Anoreksia katsottiin uusineeksi, jos vähintään kolmen peräkkäisen kuukauden aikana mitattiin alle 17,5 oleva painoindeksi. Näin määritelty anoreksia uusi 35 %:lla keskimäärin 18 kuukauden kuluttua. Uudelleen sairastumista ennakoivat mm. aiemmat itsemurhayritykset, aiempi erikoistason hoito anoreksian vuoksi, runsas liikunnan harrastaminen ja huoli ulkomuodosta välittömästi kotiuttamisen jälkeen. Tutkijat toteavat, että vaikka anoreksiaoireilu on pysynyt poissa pidempään, tietyt sairauden vaikeudesta kertovat piirteet kohottavat uudelleen sairastumisen riskin niin korkeaksi, että tarvitaan hoitosuunnitelma myös uudelleen sairastumisen varalle.

Raimo Kr Salokangas

Riskitekijöiden ja hoidon vaikutus sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemiseen Suomessa 1982-1997

Kuolleisuus sepelvaltimotautiin on vähentynyt Suomessa 1960-luvulta lähtien. 1970-luvulla 35-64-vuotiaiden kuolleisuuden väheneminen voitiin selittää kokonaan kolesterolitason ja verenpaineen laskulla sekä tupakoinnin vähenemisellä. 1980- ja 1990-luvuilla kuolleisuus on vähentynyt enemmän kuin riskitekijöiden perusteella voidaan ennustaa. Tutkimuksessa selvitettiin kuinka paljon riskitekijät ja uudet kardiologiset hoidot selittävät 35-64-vuotiaiden sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemisestä vuosina 1982-1997.

Erkki Vartiainen - Tiina Laatikainen, Veikko Salomaa - Matti Ketonen

NNT-lukujen lisäksi tarvitaan arvokeskustelua

Kollegat Puustinen, Nummenmaa ja Louhiala pohtivat edellä olevassa artikkelissaan ansiokkaasti tutkimustiedon esittämistapoja. Suhteellisen muutoksen sijaan kannattaa kertoa päätetapahtumien riskin absoluuttinen vähenemä (ARR, absolute risk reduction) tai käyttää sen käänteislukua NNT:tä (number needed to treat). NNT kertoo, montako ihmistä on hoidettava, jotta yksi paranisi. Tällaisen käsitteen osaa ihminen - siis myös lääkäri - ymmärtää ja tulkita arkitilanteeseen paljon helpommin kuin suhteelliset muutosluvut (1).

Marjukka Mäkelä

Lyhyesti: MK sopii perinnöllisen rintasyövän seulontaan

Eurooppalaisen naisen riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 11 %. Jos nainen on BRCA1- tai BRCA2-geenimutaation kantaja, voi sairastumisriski olla yli 50 %. Mammografiaseulonta vähentää naisten rintasyöpäkuolleisuutta noin 25 %. Mammografia ei kuitenkaan tunnista riittävän luotettavasti nuoren naisen rintasyöpää. Seulontatutkimukseen osallistui 1 909 naista, joilla oli yli 15 %:n riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään. Potilaiden rinnat palpoitiin kahdesti vuodessa. Mammografia ja magneettikuvaus (MK) tehtiin vuosittain. Kolmen vuoden seurannan jälkeen todettiin, että MK-tutkimuksella oli havaittu 20 rintasyöpää enemmän kuin mammografialla. Palpoimalla löytyi vähiten syöpiä. MK:n sensitiivisyys oli selvästi parempi kuin mammografian (80% vs. 33%), tosin mammografia tunnistaa herkemmin tiehyensisäisen syövän kuin MK. Tutkimuksen aikana löydetyt rintasyövät olivat lähettäneet kainaloetäpesäkkeitä vain 21%:ssa tapauksista. Vertailuryhmissä kainaloetäpeäkkeitä on raportoitu 30-45 %:lla. MK sopii rintasyövän seulontamenetelmäksi alle 50-vuotiaille naisille, joiden sairastumisriski rintasyöpään on suuri.

Sirkku Jyrkkiö

Palleatyrän sikiökirurgisesta hoidosta lupaavia tuloksia

Palleatyrä on vaikea epämuodostuma, johon liittyy riski vaikeasta synnynnäisestä keuhkohypoplasiasta ja pulmonaarihypertensiosta ja suuri postoperatiivinen kuolleisuus. Mikäli rintaontelossa on hernioituneita elimiä, sikiökautiset hengitysliikkeet eivät onnistu, keuhkoputkiston paine on matala ja seuraa alveolien hypoplasia. Eläinkokeiden perusteella havaittiin, että mikäli sikiön henkitorvi suljetaan, henkitorven ja keuhkoputkien paine lisääntyy ja keuhkojen kasvu ja kehitys paranevat. Englantilaisten, belgialaisten ja espanjalaisten yhteinen työryhmä on nyt kokeillut menetelmää ihmisen vaikeiden palleatyrätapausten hoidossa. 21 tapausta hoidettiin fetoskooppisesti asettamalla sikiön henkitorveen suuontelon kautta teflonpallo, jolla hengitystie suljettiin. Keuhkojen kasvu parani ja saavutti normaalitason jo kahden viikon kuluessa. Joissakin tapauksissa pallo poistettiin keisarileikkauksen aikana ennen lapsen napanuoran katkaisua, osassa fetoskooppisesti tai ultraäänikontrollissa jo aiemmin. Vakavia äitikomplikaatioita ei esiintynyt. 9 lapsista kuoli heti pulmonaariseen hypoplasiaan, 12 operoitiin ja 10 heistä selvisi ja kehittyi normaalisti. Hoitotulos parani selvästi työryhmän kokemuksen lisääntyessä; kuolleisuus oli 70 % ensimmäisten 10 tapauksen ryhmässä ja 36% myöhemmin. 12 vertailupotilaan ryhmästä vain yksi selvisi. Koska tapaukset olivat vaikeita ja ennuste huono, on jo tämän suuruisen aineiston tulosta pidettävä lupaavana ja uutta hoitomuotoa kehittämisen arvoisena. Hoito pitää keskittää muutamiin kansainvälisiin keskuksiin.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Endoteliinireseptorin salpaamisesta tuskin apua sydämen vajaatoimintaan

Koska endoteliinireseptorin salpaaminen korjaa hemodynamiikkaa sekä kokeellisessa että kliinisessä sydämen vajaatoiminnassa, päättivät EARTH-tutkijat selvittää darusentaanin vaikutuksia kroonisessa vajaatoiminnassa. Kontrolloituun tutkimukseen osallistui yli 600 vajaatoimintapotilasta, joita hoidettiin 24 viikon ajan. Lääke oli hyvin siedetty, mutta ei saanut aikaan minkäänlaisia myönteisiä pitkäaikaisvaikutuksia. Toinen saman ryhmän aine, bosentaani, on jo aiemmin todettu hyödyttömäksi samassa indikaatiossa.

Juhani Airaksinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030