RS-virus on kaikkialla maailmassa yleisin imeväisikäisten sairaalahoitoja ja kuolleisuutta aiheuttava virus (1,2). Vaikean RSV-infektion ja siitä johtuvan sairaalahoidon riski on suurin alle kolmen kuukauden ikäisillä, joista Suomessa noin 15 % joutuu sairaalahoitonsa aikana tehohoitoon (3). Tehokkaiden ehkäisykeinojen puuttuessa RSV-epidemiat ovat vuosikymmenten ajan ruuhkauttaneet lasten päivystykset ja vuodeosastot.

Noin kymmenen vuotta sitten tapahtunut läpimurto RS-viruksen F-proteiinin molekyylirakenteen vaihtelun ymmärtämisessä paransi kerralla mahdollisuuksia torjua tätä virusta (4,5). Vuoden 2022 jälkeen käyttöön on tullut kaksikin eri menetelmää imeväisikäisten suojaamiseksi vakavilta RSV-infektioilta. Vastasyntyneelle voidaan antaa kerta-annoksena pitkävaikutteista monoklonaalista RSV-vasta-ainetta, tai vaihtoehtoisesti raskaana oleva voidaan rokottaa RSV:tä vastaan, jolloin äidistä sikiöön siirtyvät vasta-aineet suojaavat vastasyntynyttä. Molemmat menetelmät antavat imeväisikäiselle hyvän suojan RSV:tä vastaan 5–6 kuukauden ajaksi.

Nirsevimabi on pitkävaikutteinen monoklonaalinen RSV-vasta-aine, joka otettiin Suomessa käyttöön syksyllä 2024. Tavoitteena oli tarjota nirsevimabia kaikille RSV-epidemian aikana syntyville lapsille sekä niille, jotka olivat sen alkaessa alle kolmen kuukauden ikäisiä. Koska nirsevimabi ei ole rokote, sen antamiseen liittyvistä hankinnoista ja järjestelyistä vastasivat hyvinvointialueet. Tässä tutkimuksessa selvitimme nirsevimabin kattavuutta ja tehoa Varsinais-Suomen hyvinvointialueella talvikaudella 2024–25.

Aineisto ja menetelmät

Turun yliopistollinen keskussairaala (Tyks) on ainoa Varsinais-Suomen hyvinvointialueella toimiva synnytyssairaala. Nirsevimabia tarjottiin sairaalassa kaikille lapsille, jotka syntyivät ajanjaksolla 14.10.2024–14.5.2025. Nämä lapset muodostivat tutkimuksen aineiston nirsevimabi- ja ei-nirsevimabikohortit. Nirsevimabi annettiin ensimmäisten elinpäivien aikana pistoksena lihakseen annoksella 50 mg alle 5 kg:n painoisille ja 100 mg sitä enemmän painaville lapsille. Nirsevimabin kattavuuden laskemisessa tarvittavat tiedot lääkkeen saamisesta saatiin Tyksin potilastietojärjestelmästä.

Nirsevimabia tarjottiin lisäksi lokakuun 2024 puolivälistä alkaen hyvinvointialueen neuvoloissa alle kolmen kuukauden ikäisille lapsille, jotka olivat syntyneet 1.8.2024 jälkeen, sekä alle yhden vuoden ikäisille lapsille, joilla oli suurentunut riski vaikealle RSV-infektiolle. Nämä lapset rajattiin kuitenkin tämän analyysin ulkopuolelle, koska tietojärjestelmien takia heidän nirsevimabin saamisestaan ei saatu riittävän luotettavia lukuja.

Kaikista hengitystieoireiden vuoksi osastohoitoon tulleista lapsista otettiin nenänielunäyte, josta RSV määritettiin joko PCR- tai antigeeninosoitusmenetelmällä. RSV-positiivisten lasten kliiniset tiedot ja nirsevimabin antaminen tarkistettiin potilaskertomuksista. Lasten RSV-sairaalahoitojen seurantaa jatkettiin tätä analyysia varten 30.6.2025 saakka.

Nirsevimabin teholaskelmissa ensisijaisena vastemuuttujana oli sairaalahoito RSV:n aiheuttaman alahengitystieinfektion vuoksi. Toissijaisina vastemuuttujina olivat sairaalahoito RSV:n aiheuttaman hengitystieinfektion vuoksi (niin ylä- kuin alahengitystieinfektiot) sekä RSV-infektioon liittyvä sairaalahoito mistä syystä tahansa.

Sairaalahoitojen ilmaantuvuudet, niiden suhteet, NNI-arvot sekä kaikki 95 %:n luottamusvälit kohorteissa laskettiin käyttämällä StatsDirect-ohjelmistoa (versio 4.0.4). Nirsevimabin teho laskettiin kaavalla (1 – ilmaantuvuuksien suhde) x 100.

Tulokset

Kauden 2024–25 RSV-epidemia ilmaantui selvästi myöhemmin kuin kolmena edeltävänä talvikautena, jolloin epidemioiden huiput todettiin aina joulukuussa. Kuluneella kaudella aivan ensimmäiset tautitapaukset Tyksissä todettiin joulukuussa 2024, mutta epidemian huippu saavutettiin vasta maalis-huhtikuussa 2025 (kuvio 1).

Ajanjaksolla 14.10.2024–14.5.2025 Tyksissä syntyi 2 080 lasta. Heistä nirsevimabin sai 1 946 lasta, joten kattavuus oli 93,6 %. Kattavuus pysyi varsin samanlaisena eri kuukausina, mutta kaikkein suurimmat prosenttiosuudet todettiin helmi-toukokuussa RSV-epidemian aikana (kuvio 2). Tietoomme ei tullut mitään nirsevimabiin liittyviä merkittäviä haittavaikutuksia.

Nirsevimabin saaneiden kohortissa sairaalahoitoon otettiin RSV:n aiheuttaman alahengitystieinfektion vuoksi 6/1 946 lasta (ilmaantuvuus 3,1/1 000). Vastaavat luvut ei-nirsevimabikohortissa olivat 7/134 lasta (ilmaantuvuus 52,2/1 000). Nirsevimabin teho RSV-alahengitystieinfektiosta johtuvan sairaalahoidon ehkäisemisessä oli 94,1 % (taulukko 1).

Nirsevimabin teho mistä tahansa RSV-hengitystieinfektiosta (ylä- ja alahengitystieinfektiot) johtuvan sairaalahoidon ehkäisemisessä oli 91,1 %, ja teho kaikkien RSV-infektioon liittyvien sairaalahoitojen ehkäisemisessä oli 90,2 % (taulukko 1).

RSV-hengitystieinfektion vuoksi sairaalaan otettujen lasten taustatekijöissä ei todettu kohorttien välillä merkitseviä eroja. Lasten keski-ikä oli nirsevimabin saaneilla 2,6 kuukautta ja ei-nirsevimabikohortissa 2,5 kuukautta. Kaikki nämä lapset olivat syntyneet täysiaikaisina, ja keskimääräinen raskauden kesto oli molemmissa ryhmissä 39 viikkoa.

Koko talvikauden 2024–25 aikana sairaalahoitoon otettiin kaikkiaan 22 alle kuuden kuukauden ikäistä lasta, joilla todettiin RSV. Näistä lapsista kolme oli syntynyt ennen nirsevimabiohjelman aloitusta ja kaksi sen loppumisen jälkeen. Kuvio 3 esittää tämän ikäryhmän RSV-sairaalahoitojen kumulatiiviset määrät kauden 2024–25 lisäksi kolmelta edeltävältä talvikaudelta (2021–24), jotka edustavat covid-19-pandemian jälkeisiä epidemioita. Kaudella 2024–25 sairaalahoitoon otettujen alle kuuden kuukauden ikäisten määrä oli 75 % pienempi kuin kausien 2021–24 keskiarvo.

Päätelmät

Kokemukset nirsevimabin käytöstä Tyksissä kaudella 2024–25 olivat erinomaiset. Sairaalan lapsivuodeosasto koettiin hyväksi ympäristöksi antaa lääkepistoksia, ja niin perheiden kuin henkilökunnan vastaanotto oli positiivinen. Nirsevimabin kattavuus oli alusta alkaen korkealla tasolla huolimatta siitä, että syksyllä oli erittäin vähän aikaa informoida kohdeväestö, ohjeistaa henkilökunta ja antaa pistokset. Myös Varhan alueen neuvoloissa toteutetut ”catch-up”-pistokset onnistuivat hyvin, vaikka täsmällistä kattavuustietoa niistä ei saatukaan tätä analyysiä varten. Käytettävissä olevien tietojen mukaan nirsevimabin kattavuus neuvoloissa oli 80–90 %:n luokkaa.

Koska lääkkeeksi luokiteltavaa nirsevimabia ei voinut käsitellä osana kansallista rokotusohjelmaa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei katsonut voivansa antaa mitään ohjeistusta sen käytöstä. Niinpä vastuun nirsevimabin käytön valtakunnallisesta koordinaatiosta, ajoituksesta ja yksityiskohtaisista ohjeistuksista otti yliopistosairaaloiden lasten infektiolääkäreistä koostuva epävirallinen ydinryhmä. Ryhmä toimi tiiviissä yhteistyössä koko kauden ajan ja varmisti, että nirsevimabi saatiin käyttöön kaikilla hyvinvointialueilla.

Nirsevimabin teho RSV-infektioista johtuvien sairaalahoitojen ehkäisemisessä oli erittäin hyvä. Se oli samaa luokkaa kuin muualta maailmasta yleisesti raportoidut todellisen elämän teholuvut, joiden mukaan nirsevimabi on vähentänyt RSV:hen liittyviä sairaalahoitoja tutkimusasetelmasta ja vastemuuttujan määritelmästä riippuen noin 80–90 % (6,7,8). On myös syytä huomata, että teho säilyi hyvänä siitäkin huolimatta, että meillä pistokset aloitettiin edeltävien kausien perusteella jo lokakuussa, mutta varsinainen RSV-epidemia ilmaantuikin ennakoitua myöhemmin vasta maalis-huhtikuussa.

Kolmeen covid-19-pandemian jälkeiseen kauteen verrattuna kaudella 2024–25 otettiin alle kuuden kuukauden ikäisiä lapsia sairaalahoitoon RSV-infektion vuoksi noin 75 % vähemmän. Tämän vaikutus näkyi selvästi myös sairaalan arkisessa työssä niin, että lasten vuodeosasto ja teho-osasto eivät ruuhkautuneet lainkaan epidemian aikana. Jos oletetaan, että ilman nirsevimabia kaikista tutkimusaikana syntyneistä lapsista olisi joutunut sairaalaan sama 5 % kuin niistä lapsista, jotka eivät nyt saaneet valmistetta, voidaan karkeasti arvioida, että lääke ehkäisi noin 90 lapsen joutumisen sairaalahoitoon Tyksiin.

Tämän tutkimuksen vahvuuksia ovat nirsevimabin antamisen luotettava kirjaaminen Tyksin tietojärjestelmiin, RSV:n kattava testaaminen kaikilta sairaalaan otetuilta lapsilta sekä RSV-infektioiden prospektiivinen yksilötasoinen seuranta koko kauden ajan. Kaikista RSV:n vuoksi sairaalaan otetuista lapsista tiedettiin, olivatko he saaneet nirsevimabin vai ei. Tutkimuksen rajoitteisiin kuuluu se, että neuvoloissa nirsevimabin saaneita ei voitu ottaa mukaan analyysiin, koska luotettavia lukuja valmisteen käytöstä kuluneella kaudella ei saatu.

Olisi tärkeää, että nirsevimabin kattavuudesta ja tehosta tehtäisiin kansallinen tutkimus, koska tulokset voivat vaihdella eri hyvinvointialueilla. Tällä hetkellä koko maata kattavaa vaikuttavuustutkimusta ei kuitenkaan voi tehdä, koska nirsevimabin antamisen kirjaamiseen ja tiedonsiirtoon liittyy erilaisten tietojärjestelmien takia suuria haasteita.

Kaudelta 2024–25 saadut tulokset nirsevimabin kattavuudesta ja tehosta Tyksissä puoltavat vahvasti valmisteen käytön jatkamista. Tulevan RSV-kauden osalta päätös jatkamisesta on jo tehtykin. Tulevina vuosina imeväisikäisten RSV-infektioiden ehkäisyyn on mahdollisesti tulossa myös uusia vaihtoehtoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ilmoittanut aloittavansa raskaana olevien RSV-rokottamisen kustannusvaikutuksen selvittämisen. Lisäksi käyttöön lienee piakkoin tulossa toinen pitkävaikutteinen monoklonaalinen RSV-vasta-aine, klesrovimabi, jonka myyntilupaprosessi Euroopassa on parhaillaan käynnissä (9).