Johanna Lähteenvuo kehitteli väitöstutkimuksessaan geeniterapiaan perustuvia sydäninfarktin ja alaraajojen verenkiertovajauksen hoitomuotoja. Tutkimuksessa kasvatettiin uusia verisuonia hapenpuutteesta kärsivään kudokseen. Samanaikainen imusuonten kasvattaminen vähensi verisuonten kasvun aiheuttamaa kudosturvotusta.

Johanna Lähteenvuon väitöstutkimuksessa selvitettiin turvallisia tapoja hoitaa sydän- ja verisuonitauteja kasvattamalla uusia verisuonia geeniterapian avulla. Kaikille potilaille perinteiset sydän- ja verisuonitautien hoitomuodot – ohitusleikkaus ja pallolaajennus – eivät sovi.

Periytyvissä imusuonten toiminnan häiriöissä ja imusuonten poiston jälkeen potilaat kärsivät kudosturvotuksesta. Myös sitä voidaan hoitaa kasvattamalla geeniterapian avulla uusia imusuonia.

Lähteenvuon tutkimuksessa vertailtiin VEGF-perheen kasvutekijöitä. Alaraajojen verenkiertovajausmallissa verrattiin kasvutekijöiden kykyä kasvattaa veri- ja imusuonia alaraajan lihaksiin ja valittiin tehokkaimmat kasvutekijät molempiin käyttötarkoituksiin. Lupaavimpia kasvutekijöitä tutkittiin myös sydänlihaksessa.

Sydämeen siirrettiin adenoviruksen välityksellä VEGF-perheen kasvutekijöitä. VEGF-A- ja VEGF-B-kasvutekijöiden todettiin kasvattavan tehokkaasti uudissuonia ja parantavan sydämen verenkiertoa ja pumppausta. Vertailemalla kasvutekijöiden toimintaa löydettiin uusi, ainoastaan sydänlihaksen verisuonia kasvattava mekanismi, jonka käyttö voi vähentää sivuvaikutuksia ja lisätä siten verisuonigeeniterapian turvallisuutta.

Verisuonten kasvun sivuvaikutuksena syntyy kudosturvotusta. Sitä pyrittiin vähentämään kasvattamalla kudokseen imusuonia. Yhdistelmägeeniterapia vähensi kudosturvotusta 60 % verrattuna pelkkään verisuonigeeniterapiaan verrattuna.

LK Johanna Lähteenvuon molekulaarisen lääketieteen väitöskirja ”Gene Therapy for Ischemic Diseases – VRGFs in Myocardial and Peripheral Ischemia” tarkastetaan Kuopion yliopistossa 11.9.2009