Elämänkaaren ääripäiden potilaiden hoidon järjestäminen ei historiallisestikaan ole ollut julkisen tuen ensisijaisia kohteita. Sekä Lastenlinna, Lastenklinikka että Uusi Lastensairaala ja sen kivunhoidon keskus ovat kaikki saaneet pohjarahoituksen kansalaisilta tai yrityksiltä kerätyillä varoilla.

Lastenlinnan tarina alkoi Sophie Mannerheimin 1918 Kallioon perustamasta turvakodista yksinäisille äideille. Turvakoti siirrettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton hallintaan ja uudistettiin lastensairaalaksi 1921. Lastenlinnaan perustettu Suomen ensimmäinen lastenneuvola sai aikaan vaikuttavia tuloksia. Sen toiminta-alueella lapsikuolleisuus laski nopeasti.

Sairaalan olosuhteet olivat kuitenkin liian vaatimattomat. Uusien tilojen saamiseksi aloitettiin varainhankinta, joihin osallistui muiden muassa säveltäjä Jean Sibelius. Talvisota keskeytti Lastenlinnan rakentamisen eikä sodan jälkeen ollut rahaa riittävästi rakennustöiden jatkamiseen. Nuoret ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto keräsivät rahaa talkoilla ja tempauksilla, myös ulkomailta lahjoitettiin rahaa. Hyväntekeväisyysmyynnit olivat menestys ja tekivät uuden Lastenlinnan rakentamisen mahdolliseksi.

Lastenlinnan suunnittelivat Elsi Borg, O. Flodin ja Olavi Sortta, julkisivun veistokset Sakari Tohka. Uusi Lastenlinna vihittiin käyttöön 1948. Arvo Ylppö-luentosali Tynellin valaisimineen on kuin kruunun jalokivi korkealla Lastenilnnan tornissa.

Lastenlinna siirtyi vuonna 1997 osaksi Hyksiä. Nyt Hus-yhtymän omistama Lastenlinna on ollut tyhjillään vuodesta 2019 lähtien, koska sitä ei ole saatu myytyä peruskorjauksen suurten kustannusten pelossa. Vuonna 2020 arvio oli 6–7 miljoonaa euroa (samoihin aikoihin yhden vuoden Apotin lisälasku oli 200 miljoonaa).

Helsingin kaupungin asemakaavamuutoksen jälkeen tontti on nyt tarkoitus muuttaa liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi.

Parempia ideoita

Vaan mihin tarvitaan toimistorakennuksia, kun suuri osa työskentelee etänä?

Vehreälle sairaala-alueelle meren äärellä olisi paljon arvokkaampia kehityskohteita.

Lastenlinnan voisi omistaa elinkaaren toisen ääripään hoitoa ja hoivaa tarvitseville, joista osaa onkin jo lapsena hoidettu Lastenlinnassa.

Ikäihmisten terveydenhuoltoa edistävä Lastenlinnan geriatriakeskus voisi tarjota kaikki samat terveydenhuollon osa-alueet kuin sen palvellessa lapsia: ikäihmisten neuvolan, geriatrisen lääketieteellisen hoidon, kehittämisen ja tutkimuksen. Keskuksessa myös koulutettaisiin geriatriaan erikoistuvia lääkäreitä, sairaanhoitajia, fysioterpeutteja ja psykologeja. Geriatrikeskus kattaisi kaiken akuuttilääketieteestä poliklinikkatoimintaan yleislääketieteestä psykiatriaan, hammashoidosta kuntoutukseen ja virkistystoimintaan.

Keskuksessa olisi myös eriasteista tuettua asumista ympärivuorokautiseen hoivaan asti. Rakennushan koostui alunperin 12-kerroksisesta asuntolasta ja nelikerroksisesta hoitolaosasta. Uuden asemakaavan mukaan tontille voi myös sijoittaa asumista. Jos tila ei riitä, valjastetaan myös Töölön sairaalan vanha osa ja Kirurginen sairaala osaksi geriatriakeskusta.

Tämä kompleksi toimisi myös lukuisten uupumukseen asti iäkkäitä vanhempiaan tai dementoitunutta puolisoaan hoitavien taakan keventäjänä tarjoamalla matalan kynnyksen sijaishoitoa ja kuntoutusta.

Geriatriakeskuksen tehtävänä olisi myös kouluttaa vapaaehtoisia vanhustyöhön. Jos eläkeikää ei koroteta, on moni varsin hyvässä kunnossa jäätyään eläkkeelle ja kaipaa mielekästä sisältöä elämäänsä. Eläkeläisten lisäksi ikäihmisten iloksi voi palkata nuoria, jolloin kokemuksen opit ja nuorten visiot pääsevät kohtaamaan.

HS kertoi tämän aamun lehdessään tällaisesta kokeilusta Myyrmäessä .Vuoden 2026 alusta lähtien hevosilla tulee lain mukaan olla tietty määrä “turpakosketusta lajitoveriensa kanssa”. Eivätkö ikäihmiset ansaitsisi saman mahdollisuuden vain välttämättömät tapaamiset varmistavien sensoreiden sijasta?

Kuka kuittaa laskun?

Kuka tämän utopian maksaa?

Ikäihmisten hoidon keskittäminen geriatriakeskukseen vapauttaisi resursseja perusterveydenhuollosta. Lastenlinna on rapistunut tyhjillään kuusi vuotta. Musiikkitalon uruille varattu tila oli tyhjänä monta vuotta, kunnes säveltäjä Kaija Saariaho antoi urkuhankkeelle miljoonan, minä jälkeen muutkin “uskalsivat” lähteä mukaan toteuttamaan unelmaa maailman hienoimmista konserttiuruista.

Suomessa on miljonäärejä ja varakkaita kansalaisia aivan eri tavalla kuin sotien jälkeen. He voisivat ottaa mallia ankeiden aikojen lahjoittajilta. Kun pyörä on pantu liikkeelle, täytyy poliitikkojen ja muiden päättäjien liittyä joukkoon sitä pyörittämään.

Lopetetaan vanhusten syyllistäminen budjettivajeen aiheuttajina, päivystypoliklinikoiden ja osastojen tukkijoina, Suomen tulevaisuuden tuhoajina.

Toimitaan kuten Sophien Mannerheimin ja arkkiatri Ylpön joukot aikanaan, tehdään mahdottomalta tuntuvasta mahdollista. Köyhä sodan koettelema maa puolitti lapsikuolleisuuden maailman pienimmäksi.

Miksi emme antaisi vanhuksillemme arvokasta turvaa elämän loppupäässä, jota kohden jokainen meistä vaeltaa?

Kirjoittaja on LKT, professori emerita ja tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto .