Jakomäen terveysasema nousi jaloilleen maahanmuuttajalääkärien avulla

Helsingin Jakomäen terveysasemalla oli syksyllä 2004 töissä yksi ainoa vakinainen lääkäri. Virkoja oli viisi, sijaisia saatiin lyhyiksi pätkiksi. Vaakalaudalla oli koko terveysaseman toiminta.

Nyt Jakomäen terveysasema on noussut jaloilleen. Sen viidestä lääkäristä kolme on maahanmuuttajia.

- He pelastivat meidät, kiittää ylilääkäri

Jukka Nevanlinna

Nevanlinnan mukaan Helsingin pahimmasta lääkäripulasta kärsinyt terveysasema nostettiin jaloilleen varsin epätavallisella operaatiolla.

Jakomäelle rakennettiin lääkärimiehitys kuin palapelinä ikään, kolmen suomalaisen lääkärin ja kahden maahanmuuttajalääkärin varaan. Suutarilan terveysasemalta siirtyi vakituinen kokenut erikoislääkäri väliaikaisesti Jakomäkeen ja otti amanuenssikseen vastikään Suomeen muuttaneen ukrainalaisen lääkärin

Liliana Baltsevan

Samoihin aikoihin Jakomäkeen siirtyivät myös Sri Lankasta kotoisin oleva lääkäri

Navarathinam Vijayabaskaran

Sittemmin Liliana Baltseva sai lääkärinoikeudet, Jakomäessä tutorina ollut erikoislääkäri palasi Suutarilaan ja pian sen jälkeen Jakomäestä kysyi ja sai töitä kolmaskin maahanmuuttajalääkäri.

- Paketin rakennusvaihe oli todella räätälintyötä, mutta olen erittäin iloinen siitä, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Sama terveysasema, joka oli lääkärivajauksen takia toiminut natisten jo aika kauan, on nyt toimiva ja joustava lääkäriyksikkö, johon on syntynyt lääkäreille erittäin hyvä verkostomainen henki, sanoo Nevanlinna.

- Maahanmuuttajalääkärit ohjattiin työhön tehokkaan tutoroinnin avulla ja nyt he selviytyvät erinomaisesti. Heidän kielitaitonsa on riittävä ja ammattitaitonsa ja sopeutumiskykynsä hyvä.

Kiinan jälkeen suomi on helppo kieli

Entä mitä mietti srilankalainen lääkäri itse aloittaessaan pestinsä Suomen kuuluisimmaksi väitetyssä lähiössä?

- Kyllä jännitti, mutta muutamassa viikossa helpotti, myöntää Navarathinam Vijayabaskaran, jonka sekä potilaat että henkilökunta tuntevat yksinkertaisesti nimellä Baskaran.

Sri Lankasta kotoisin oleva Baskaran opiskeli lääkäriksi Kiinassa. Suomeen hän tuli vuonna 1990 Yhdysvalloissa opiskelleen vaimonsa muutettua tänne opettajaksi.

Baskaran on ollut amanuenssina Hyksissä ja eri terveysasemilla ja on työskennellyt myös Laakson ja Malmin sairaalassa. Lääkärityöttömyyden aikana hän teki tulkin ja kääntäjän töitä Kiinan kanssa kauppaa käyville suomalaisfirmoille.

- Kiinan kieli on todella vaikeaa, niin että suomi tuntui sen jälkeen helpolta, kuvaa Baskaran kieliopintojaan.

Ukrainalainen Liliana Baltseva on asunut Suomessa vasta kolme vuotta. Ennen Suomeen muuttoaan hän ehti työskennellä sisätautilääkärinä Ukrainassa 12 vuotta.

Liliana Baltseva aloitti Suomen kielen opiskelun jo ennen kuin muutti maahan pysyvästi.

- Integroituminen oli aika nopeaa. Minulla on suomalainen aviomies, joka rohkaisi ja motivoi minua, hän kertoo.

Silti hän naureskelee saaneensa sokin niin kielen kuin kulttuurinmuutoksenkin suhteen.

Sekä Baltseva että Baskaran ovat suorittaneet ETA:n ulkopuolelta tulleilta lääkäreiltä edellytetyt "Tampereen tentit" ja ovat nyt eurolääkäreitä.

Baskaran on lähdössä vielä puolen vuoden sairaalajaksolle, jonka jälkeen häntä odottaa virka Jakomäessä.

Eristäytyminen maahanmuuttajan riskinä

Jukka Nevanlinna on ollut tekemisissä monien maahanmuuttajalääkärien kanssa. Heidän - kuten monien suomalaislääkärienkin - riskinä on hänen mukaansa eristäytyminen omaan vastaanottohuoneeseen. Jakomäen terveysaseman vahvuutena hän sen sijaan pitää juuri lääkärien erittäin aktiivista keskinäistä konsultointia ja innostunutta henkeä.

- Täällä on hyvä henki ja meillä on todella hyvä keskinäinen yhteistyö, vahvistavat Baltseva ja Baskaran.

Nevanlinnan mukaan Jakomäen lääkärit ovat välttäneet myös maahanmuuttajalääkärien muut yleisimmät ongelmat. He ovat sopeutuneet lääkärien ja terveydenhoitajien yhteistyöhön ja työnjakoon ja osallistuvat aktiivisesti koulutukseen.

- Kaikkein kriittisin kysymys on tietysti kielitaito. Jos se ei riitä, eivät tiedot ja taidot välity, olivatpa ne kuinka hyvät tahansa, hän toteaa.

"Täytyy ponnistella enemmän"

- Risuja en ole vielä saanut, ruusuja sen sijaan ihan kirjaimellisestikin, kuvaa Liliana Baltseva kokemuksiaan suomalaisista potilaista.

- Kun potilas voi lääkärin nimestä päätellä, mistä päin tämä on kotoisin ja kun suomalaisella vanhemmalla sukupolvella on vähän ennakkoluuloja venäläisiä kohtaan, täytyy ponnistella enemmän saavuttaakseen luottamuksen, hän miettii.

Ensimmäinen vuosi Jakomäessä tuntui melko uuvuttavalta.

- Siihen vaikutti oma kokemattomuus suomalaisesta terveydenhuollosta ja se, että Jakomäessä oli ollut niin huono tilanne pitkän aikaa. Lisäksi päivystin ja kävin erittäin paljon koulutuksissa. Nyt tuntuu aika paljon helpommalta.

Pitkään Suomessa ollut Baskaran on törmännyt myös potilaisiin, jotka suhtautuvat selvästi ennakkoluuloisesti maahanmuuttajalääkäriin. Puheisiin päästyä ennakkoluulot ovat kuitenkin yleensä hälvenneet. Jakomäessä on jo helpompaa, koska kokemus on opettanut, miten toimia tällaisten potilaiden kanssa, ja asiasta voi myös keskustella toisten lääkärien kanssa.

Jakomäen huonoa mainetta sekä Liliana Baltseva että Baskaran pitävät liioiteltuna:

- Toki täällä on enemmän ongelmia, sairauksia ja lääkärissäkäyntejä, mutta ihmiset ovat pääasiassa ihan mukavia.

Yksityislääkärien ja työterveyshuollon palveluja asukkaat käyttävät hyvin vähän. Muutama vuosi sitten Jakomäen terveysaseman lääkäripalveluja käytti lähes 70 prosenttia alueen asukkaista. Vastaava peittävyysluku on joillain alueilla Helsingissä vain 35 prosenttia.

- Jakomäessä on tämän takia keskimäärin vähän pienemmät vastuuväestöt kuin muualla Helsingissä, Nevanlinna kertoo.

Kun diagnoosi kerrotaan omaisten välityksellä

Liliana Baltsevan mukaan suomalaiset potilaat noudattavat ohjeita yleisesti ottaen paremmin kuin potilaat Ukrainassa. Hän pitää arvossa myös potilaiden luottamusta lääkäriin.

- Suomessa on onneksi ennaltaehkäisyä ja täällä tehdään paljon valistustyötä koulutuksen ja median avulla, mikä auttaa lääkäriä. Potilaat eivät ihmettele, kun puhutaan elintapojen muutoksesta, hän sanoo.

Myös Baskaran kiittää suomalaisten hyvää koulutusta. Innokkaalla tiedon hankinnalla on heidän mukaansa kuitenkin varjopuolensa, jotka heijastuvat vastaanotolle: internetistä saa tietoa, mutta sitä ei osata tulkita eikä soveltaa. Jakomäen lääkärien vastaanotolla on viime aikoina keskusteltu erityisen paljon statiinien hyödyistä.

Suuren kulttuurieron Suomen ja aikaisempien kokemustensa suhteen Liliana Baltseva ja Baskaran näkevät siinä, mitä potilaalle kerrotaan hänen diagnoosistaan.

- Kiinassa käytetään kaiken kaikkiaan enemmän aikaa potilaan kanssa puhumiseen. Suurin ero on kuitenkin siinä, että Kiinassa potilaalle ei voi suoraan sanoa, jos hänellä on jokin vakavampi tauti. Diagnoosi voidaan välittää omaisten ja ystävien kautta, ja he kertovat asiasta pikkuhiljaa potilaalle. Joskus diagnoosia ei kerrota potilaalle itselleen ollenkaan - vain omaiset tietävät sen, kertoo Baskaran.

Tapa on tuttu myös Liliana Baltsevalle, joka kokee sen pelinä, johon niin potilas, omaiset kuin lääkärikin joutuvat osallistumaan. Vaikka noudattikin Ukrainassa paikallisia tapoja, hän on vahvasti suomalaisen käytännön kannalla.

- Minusta on aivan oikein, että ihmiset haluavat itse tietää ja päättää terveyttään koskevista asioista.