Lancetin tiedot kannabiksen haitoista eivät yllätä suomalaisia huumeasiantuntijoita Suomen kannabispolitiikkaa ei ole syytä tiukentaa

Päihdepoliitikot ja -tutkijat eivät yllättyneet kannabiksen ja psykoosin yhteyksistä. Päihdelääkärit ovat sen sijaan huolissaan, että kannabiksen käyttäjän psykoosi luokitellaan aivan liian helposti "vain" kannabispsykoosiksi. Kuka ottaisi kokonaisvastuun psyykkisesti sairaasta ihmisestä, jolla on huumeongelma? Päihdehuollon ja psykiatrian työnjako takkuaa Suomessa yhä.

- Ihmettelen mikä tässä Lancetin analyysissä on uutta. Myös Independent muutti aiempaa käsitystään alkuvuodesta. Meille alan ihmisille kannabiksen ja mielenterveysongelmien kytkös on ollut selvä jo vuosia, kuittaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies

Tapani Sarvanti

Lancet julkaisi heinäkuussa metakatsausartikkelin sekä sitä kommentoivan pääkirjoituksen. Niiden viesti kuului: kannabiksen käytöllä on aiemmin luultua voimakkaampi ja selvempi yhteys psykooseihin.

Erityisesti uusi tieto oli se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riskiyhteys psykooseihin.

Sekä Sarvannin että muiden huumausainepolitiikan tuntijoiden ja toteuttajien näkemykset Lancet-artikkelin vaikutuksista voi puolestaan kiteyttää näin: ei ole tarvetta kiristää suhtautumista kannabikseen Suomessa.

Uusi meta-analyysi sai Lancetin pyörtämään liberaalin kannabiskantansa vuodelta 1995. Lisäksi Britanniassa harkitaan nyt kannabiksen luokittamista takaisin huumeiden B-luokkaan, josta huume tiputtiin lievempään C-luokkaan vuonna 2004. Luokitus perustuu huumeen vaarallisuuteen ja sitä kautta määritellään myös kannabiksen käytön rangaistavuus.

"Mikä tässä on uutta?"

Suomessa huumausainepolitiikka kulkee Stakesin erikoistutkija

Tuukka Tammen

Sarvanti pitää Suomen huumausainepolitiikan nykyisiä kannabislinjauksia täysin riittävinä ja vetoaa muun muassa juuri Tammen tutkimukseen.

- Suomalainen huumausainepolitiikka on onnistunut hirveän hyvin. Meillä on ollut tiukka asenne huumeiden käyttöön ylipäätään, eikä sitä voida enää tiukentaa, Sarvanti sanoo.

Sarvanti muistuttaa, että ylijohtaja

K.J. Långin

Sarvannin mielestä Lancet-tutkimuksen valistuksellinen anti tulee toki viedä kentälle, etenkin kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten tietoon.

Stakesin erikoistutkija

Pekka Hakkarainen

"Tärkeä viesti"

Suomalaiseen päihdelääketieteen piirissä Lancetin artikkelia pidetään tervetulleena lisänä, joka vahvistaa sekä aiempaa tutkimustietoa että kliinistä näppituntumaa.

- Australialaiset, uusiseelantilaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia kuin Lancetin meta-analyysi. Kannabista on pidetty suhteellisen harmittomana huumeena, mutta väestötason tutkimukset paljastavat enemmän tai vähemmän vakavia mielenterveyshäiriöitä. On hienoa, että nämä vaikutukset on nyt summattu, sanoo A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, pitkän linjan päihdelääkäri Pekka Heinälä.

Kiinnostavinta antia Heinälän mukaan on tarkentunut tieto jo vähäisen ja satunnaisen kannabiskäytön terveysriskeistä.

- Se on ehdottomasti tärkeä viesti, joka tulee saattaa myös esimerkiksi kouluterveyshuollon ja vanhempien tietoon.

Heinälän mielestä terveydenhuoltojärjestelmä on aliarvioinut kannabista Suomessa. Akuutin ja näkyvimmän ongelman on aiheuttanut kovien huumeiden, kuten opiaattien ja stimulanttien käyttö. Kannabis on jäänyt näiden varjoon niin hoidoissa kuin julkisessa keskustelussa. Heinälän mukaan yhdestä esimerkistä käy huumeriippuvaisten Käypä hoito -suositus, jossa kannabis käsitellään melko lakonisesti.

- Hoitojärjestelmämme on tietyllä lailla suhtautunut kannabikseen niin kuin se ei olisi mitään, Heinälä pohtii ja valaisee väitettään rinnastusesimerkin avulla:

- Vähän samoin vähätellään tupakan merkitystä. Jos ajatellaan terveyshaittoja, niin tupakasta tulee ruumiita. Kannabiksesta ei todennäköisesti seuraa ruumiita, vaan mielenterveysraunioita. Sokeudumme tietyissä kysymyksissä, esimerkiksi kannabiksessa, koska sen käyttö on päihdepotilailla niin yleistä.

Huumepolitiikka elää murrosvaihetta

Suomessa ei juuri ole pohdittu saati toteutettu kannabispotilaiden hoitoja ja palveluja omana erityiskysymyksenään, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa. Tosin näissä maissa kannabiksen ongelmakäyttö on aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Stakesin Pekka Hakkarainen arvioi, että suomalainen huumepolitiikka on vielä 1990-luvun lopun ns. toisen huumeaallon jälkeisessä murrosvaiheessa tai sen jälkimainingeissa.

- Nyt meillä alkaa olla mahdollisuuksia nähdä kokonaisuus paremmin. Ennen toista huumeaaltoa meillä oli liian yleinen kuva huumeista ja niiden käyttäjistä: kaikkia käyttäjiä pidettiin samanlaisina.

Kun kovat huumeet kymmenkunta vuotta sitten tulivat ryminällä, viranomaiset ja terveydenhuolto olivat valmistautumattomia.

- Oli pakko kiinnittää huomiota akuuttien palvelujen hoitamiseen. Nyt seuraava askel olisi kehittää myös kannabiksen ongelmakäyttäjien palveluja, Hakkarainen sanoo.

Samalla kun näitä palveluja kehitetään, on tärkeää muistaa kannabiskäyttäjien alaryhmät. Hakkaraisen mukaan esimerkiksi kannabista päivittäin tai lähes päivittäin käyttäviin suurkuluttajiin vaikuttamalla voitaisiin vähentää aineen kysyntää merkittävästi ja siten tyrehdyttää kannabismarkkinoita.

Pekka Heinälän korviin on kantautunut lääkärikollegoiden huolestuttavia viestejä niin kannabiksesta kuin muista huumeista. Esimerkiksi Helsingissä huumeet ovat enenevissä määrin arkea myös yleispsykiatriassa.

Ei yksioikoista psykoositulkintaa

Lancetin analyysi nosti esiin klassisen muna-kana-kiistan. Mikä on kannabiksen ja psykoosien syy-seuraussuhde: laukaiseeko kannabiksen käyttö psykoosin, vai ajautuuko mielenterveysongelmista kärsivä hakemaan kannabiksesta itselääkitystä?

Lancetinkaan artikkeli ei ratkaista tuttua ikuisuuskysymystä. Suomalaisten asiantuntijoiden mielestä kytkös on pikemmin tyyppiä sekä että kuin joko tai: kannabis voi laukaista psykoosin, mutta on myös hoidon huonosti tavoittamia skitsofreenikoita ja muita mielenterveysongelmaisia, joiden sairautta ja sosiaalista tilannetta itselääkinnän nimissä käytetty kannabis pahentaa.

Psykiatrian erikoislääkäri Kristiina Kajesalo näkee kannabiksen ja psykoosin yhteyden ongelmalliseksi hoitojärjestelmän kannalta. Samaan aikaan ilmi tuleva kannabiksen käyttö ja psykoosi houkuttaa terveydenhuoltoa valitettavan usein helpoimpaan ja yksioikoisimpaan tulkintaan: kyseessä on ns. kannabispsykoosi.

- Jos psykoottinen potilas on käyttänyt kannabista, se merkitsee käytännössä, että skitsofrenia tulisi sulkea pois: ei siis vain ajatella, että kyseessä on kannabiksen aiheuttama psykoosi, Kajesalo sanoo.

Hyvin usein psykiatriset päivystyspoliklinikat ohjaavat psykoottisen kannabiskäyttäjän lähimmälle A-klinikalle.

- Mikä tahansa ensipsykoosi olisi syytä ottaa erityiseen seurantaan, mutta kuka näitä potilaita seuraa, kun ei ole olemassa kunnollista psykiatrian ja päihdehuollon työnjakoa? Heidän tilannettaan ei ehkä selvitetä kunnolla, eikä jatkoseurantakaan toimi niin kuin pitäisi.

- Tulisi pohtia voisiko kannabispsykoosin rinnastaa mihin tahansa psykoosiin.

Myös HUSin päihdepsykiatrian yksikössä toiminut Kajesalo työskentelee nykyisin Auroran sairaalan akuuttipsykiatrian osastolla, joka ei ole erityisesti profiloitunut päihdepsykiatristen potilaiden hoitoon.

Yleispsykiatrisella osastolla ei ole hänen mukaansa nähtävissä erityisiä kannabispotilaisiin liittyviä ilmiötä. Sen sijaan 12-paikkaisella osastolla lähes aina hoidetaan vähintään yhtä päihteiden väärinkäyttäjää: päihteiden koko kirjo on edustettuna.

Kajesalon mukaan Lancetin tieto vähäisenkin kannabiskäytön yhteydestä psykooseihin sopii hyvin skitsofrenian haavoittuvuus-kuormitusmalliin: jos henkilöllä sattuu olemaan alttius skitsofreniaan, voi kannabiksen käyttö laukaista psykoosin.

Lancetin väite - jopa 14 prosentissa psykooseista voi olla yhteys kannabiksen käyttöön - merkitsee Kajesalon mielestä vakavasti otettavaa haastetta terveydenhuoltojärjestelmälle, jotta esimerkiksi kaksoisdiagnoosipotilaat ja osa ensipsykoosiin sairastuvista eivät jäisi väliinputoajiksi.

Ministeriön Sarvanti muistuttaa, että parannettavaa on vielä paljon: huumehoitojen tarjonta on riittämätön Suomessa ylipäätään.

Kannabisasiakkaiden määrä kasvaa Suomessa

Uusien kannabisasiakkaiden määrä kasvaa Euroopan päihde- ja terveydenhuollossa, osoittavat maanosan huumetilannetta monitoroivan EMCDDA:n (European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction) tilastot.

Vuosina 1999-2004 kannabiksen takia hoitoon hakeutuneiden osuus kaikista uusista huumeasiakkaista kasvoi useimmissa maissa, joista EMCDDA sai tietoa. Vuonna 2004 Suomen kaikista uusista huumeasiakkaista 42 prosenttia käytti kannabista pääasiallisena huumeenaan.

Suomen lisäksi vain kolmen muun eurooppalaismaan luku oli samana vuonna yli 40 prosenttia: Saksan (56 %) Tanskan (47 %) ja Maltan (49 %). Vertailussa oli 22 maata.

Myös uusien kannabisasiakkaiden osuus on Suomessa pitkässä aikatarkastelussa kasvussa: vielä 1990-luvun lopulla luku oli 31-33 prosenttia.

Korkeaa lukua voi selittää moni tekijä. Se saattaa kertoa päihde- ja terveydenhuollon entistä paremmasta onnistumisesta: järjestelmä tavoittaa kannabisasiakkaat nyt paremmin kuin vajaa kymmenen vuotta sitten.

Toinenkin mahdollinen syy on olemassa. Osa Suomen Lääkärilehden haastattelemista asiantuntijoista arvioi, että vuosituhannen vaihteen aikainen, ns. toinen huumeaalto on vasta viime vuosina alkanut näkyä kannabiksen hoitoonhakeutumistilastoissa.

Tilastot osoittavat myös lohdullista kehitystä. Stakesin Huumetilanne Suomessa 2006 kertoo, että esimerkiksi väestökyselyjen mukaan yhä harvempi 15-24-vuotias aloittaa kannabiskokeilut. Kouluterveyskyselyjen mukaan myöskään koululaisten huumekokeilut eivät ole lisääntyneet 2000-luvulla.

Yksi seikka on hyvä muistaa, etenkin kun suhteuttaa Lancetin kertomaa: koko väestön tasolla kannabista joskus kokeilleiden määrä on pysynyt koko 2000-luvun samalla tasolla eli noin 12 prosentissa.

Ehkä hoitoon hakeutuvien kannabisasiakkaiden prosentuaalinen osuus laskee lähivuosina. Kiinnostavaa olisi toisaalta tietää, näkyykö psykoositapauksissa väestötasolla nyt tai lähivuosina sellaista piikkiä, joka yksiselitteisesti voidaan liittää kannabiksen käyttöön. Sekoittavia tekijöitä tämän asian todentamiseen taitaa kuitenkin olla liikaa. Janne Ora