Teollisuuden ja kuluttajatuotteiden raaka-aineena nopeasti yleistyviä nanohiukkasia verrataan usein asbestiin. Nanosta on tullut työ- ja kuluttajaturvallisuuden mörkö, jonka vaarojen pelätään paljastuvan altistuneille liian myöhään.

Nanoteknologian terveys- ja turvallisuusriskejä käsiteltiin viime viikolla Työterveyslaitoksen järjestämässä kansainvälisessä konferenssissa.

Nanokoon titaanidioksidia Porissa valmistavan Sachtlebenin työterveyslääkäri

Pauli Korkeamäki

sanoo, että hän nukkuu yönsä hyvin.

- Kyllä asia aina välillä askarruttaa. Tuntosarvet on pidettävä ylhäällä siltä varalta, että jotain uutta ilmenee, Korkeamäki sanoo.

Korkeamäen työpaikka tunnettiin viime vuosiin saakka Kemiran titaanidioksiditehtaana. Titaanidioksidia käytetään valkoisena pigmenttinä esimerkiksi maaleissa. Pienempiä nanokoon titaanidioksidihiukkasia löytyy esimerkiksi autojen puskureista.

Vaikka nanohiukkaset ja niiden terveysriskit ovat nousseet puheenaiheeksi vasta hiljattain, nanokokoista titaanidioksidia on valmistettu Porissa 1980-luvun lopulta asti. Korkeamäki on työskennellyt tehtaan lääkärinä kutakuinkin saman ajan.

- Erityisiä terveyshaittoja ei ole tullut esiin. Kyse on muutamista kymmenistä henkilöistä, joten missään nimessä kyseessä ei ole epidemiologinen tutkimus. Osa mikrokiteisen titaanidioksidin kanssa työskentelevistä ihmisistä on ollut täällä töissä yhtä kauan kuin minäkin.

Nanotyöntekijöitä seurataan tiiviisti

Sachtlebenillä altistumista nanokoon titaanidioksidihiukkasille pyritään välttämään, mutta kokonaan sitä ei ole saatu poistettua. Ilmanvaihtoa on kohennettu, pakkaustyö on automatisoitu ja työntekijöiden suojaukseen on kiinnitetty huomiota.

Nanohiukkasten parissa työskentelevien terveyttä seurataan hiukkaskooltaan suurempien pigmenttituotteiden valmistajia tiiviimmin. Menetelminä ovat keuhkofunktiotutkimukset ja keuhkokuvaukset.

Niissä ei ole ilmennyt haittoja. Tämä Korkeamäen kokemus voi olla lähimpänä nanohiukkasaltistuksen epidemiologista tutkimusta mitä Suomesta tällä hetkellä löytyy.

Varsinaista epidemiologista tutkimusta ei ole olemassa kansanvälisessäkään mittakaavassa, sanoo professori Kai Savolainen Työterveyslaitoksesta.

Savolaisen mukaan lääketiede kulkee nanotekniikan jäljessä. Hän luettelee, ettei aiheesta ole epidemiologista tutkimusta, sillä tutkimuskohorttien kasaaminen on vaikeaa. Eläintutkimusten perusteella tiedetään, että nanohiukkaset voivat aiheuttaa esimerkiksi veritulppia ja keuhkotulehduksia.

Tavallisesti teollisuuden raaka-aineissa riskin määrittelee käsiteltävä aine, jonka vaikutukset ihmisiin on todennettavissa ja opittavissa. Nanohiukkasissa ongelma on niiden koko. Sekin on epäselvää, pitäisikö altistumista tutkittaessa keskittyä hiukkasten pinta-alaan vai painoon.

- Hiukkaset ovat niin pieniä, että ne pääsevät keuhkorakkuloiden kautta verenkiertoon ja sitä kautta sisäelimiin ja aivoihin. Voi olla etteivät ne tee niissä mitään, tai voi olla että ne tekevät. Me emme tiedä, Savolainen sanoo.