Piileväkin diabetes vaurioittaa valtimoita

Löydös painottaa hiipivän diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän merkitystä sepelvaltimotautipotilailla.

LL, erikoislääkäri Marit Granérin väitöstutkimuksessa selvitettiin kaulavaltimoiden seinämämuutosten ja uusien mahdollisten vaaratekijöiden yhteyksiä sepelvaltimomuutoksiin reilulla sadalla 35–75-vuotiaalla sepelvaltimotutkimukseen lähetetyllä potilaalla.

Tutkimus osoitti, että kaulavaltimoiden seinämämuutokset korreloivat sepelvaltimoiden muutoksiin hyvin johdonmukaisesti, ja kaulavaltimoiden suurentunut seinämäpaksuus ennakoi sepelvaltimotaudin vaaraa ja vaikeusastetta.

HDL-kolesterolin kuljettaman entsyymin, parraoksonaasi-1:n pitoisuus ja aktiivisuus oli pienempi niillä potilailla, joilla oli enemmän ateroskleroosia sepelvaltimoissa. Tämä oli riippumaton HDL-kolesterolipitoisuudesta.

– Tulos viittaa siihen, ettei riskiä voi tulkita pelkästään HDL-pitoisuuden avulla, vaan myös HDL:n laadulla on merkitystä, Granér toteaa.

Tutkimus esittää, että aterianjälkeisellä tilalla ja triglyseridipitoisuudella ei olisi itsenäistä merkitystä valtimotaudin synnyssä. Sen sijaan hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuus veressä suureni aterianjälkeisen tilan aikana, ja tämä oli yhteydessä sepelvaltimomuutoksiin. Insuliiniresistenssillä ja sepelvaltimomuutoksilla todettiin merkittävä yhteys.

Väitöskirja "Determinants of Coronary and Carotid Atherosclerosis in Finnish Patients with Clinically Suspected Coronary Artery Disease. A Quantitative Angiography and Ultrasound Study" tarkastetaan perjantaina 18.5. Helsingin yliopistossa.

Miia Soininen