Poliklinikkajonot uhkaavat venyä Leikkausjonot puolittuneet puolessa vuodessa
Parhaillaan maassa on noin 7 300 potilasta, jotka ovat jonottaneet erikoissairaanhoidon toimenpiteeseen yli puoli vuotta. Vielä viime toukokuussa hoitotakuun ulottumattomissa oli noin 12 000 potilasta. Samaan aikaan kun sairaaloiden toimenpidesaleissa on ahkeroitu, uhkaavat jonot siirtyä poliklinikoiden ovien taakse.
Hoitotakuu runnottiin terveydenhuoltoon puoliväkisin, ja kurittomia sairaanhoitopiirejä kovisteltiin siivoamaan jonojaan. Sosiaali- ja terveysministeriön lehdistötilaisuuksiin marssitettiin hyviä ja huonoja esimerkkejä median valokeilaan.
- Tilanne on nyt siedettävä, kiittelevät peruspalveluministeri
Liisa Hyssälä
ja lääkintöneuvosJouko Isolauri
.7 332 potilasta toimenpidejonossa on yhä liikaa, mutta mustimmat piirit ovat pistäneet tuulemaan. Viime viikon ministeriön tiedotustilaisuuteen oli - ehkä vaalikevään kunniaksi - kutsuttu vain hyviä esimerkkipiirejä.
- Vähän toisenlaisissa tunnelmissa nyt ollaan, myhäili Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja
Lauri Nuutinen
, joka saattoi viimein esitellä miinusmerkkisiä jonotilastoja.Lähinnä Oulun yliopistollinen keskussairaala on purkanut jonoja MedOnen ostopalveluiden voimin, sillä henkilökunnan omasta lisätyöstä ei päästy sopimukseen. Yli puoli vuotta jonottaneiden määrä väheni neljässä kuukaudessa yhtä paljon kuin edellisen neljän vuoden aikana yhteensä.
Nuutisen mukaan pula on paitsi tietyistä alueelta kokonaan puuttuvista erikoislääkäreistä, myös osaavasta leikkaussalihenkilökunnasta. Kolmas potilaskiertoa hidastava asia on jatkohoitopaikkojen puute.
Päästäänkö vielä alaspäin?
Lokakuussa 2002 yli kuusi kuukautta erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin jonottaneita oli Suomessa 66 032. Hoitotakuu alkoi purra kohtuullisen nopeasti, vaikkakin alueelliset erot ovat olleet koko ajan suuret.
- Päästäänkö vielä alaspäin? kyseli Jouko Isolauri.
Vaikeuksia voi olla, sillä pahin pula on plastiikka- ja käsikirurgeista, eikä ortopedejäkään kouluteteta nopeasti. Esimerkiksi kuulolaitesovituksen valtavat jonot pystyttiin purkamaan, koska hoitajia pystyttiin kouluttamaan nopeasti.
- Vaikka osaajapula tiedetään, ministeriön keinot vaikuttaa erikoislääkärikoulutukseen ovat minimaaliset. Olemme konkreettisesti huomanneet, että tässä maassa valta on yliopistoilla, eräillä erityisaloilla jopa yksittäisillä professoreilla, Isolauri huomauttaa.
- Voimmeko luottaa tässä kohtaa valistuneeseen yksinvaltiuteen, hän kysyy.
Jouko Isolauri painottaa myös prosessien sujuvoittamisen merkitystä. Positiiviseksi esimerkiksi hän ottaa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin. Seinäjoen keskussairaalassa tekonivelpotilaan hoitoprosessin läpivirtaukseen onnistuttiin saamaan 50 prosentin kasvu, kun uudelleenjärjestelyissä puudutusvaihe siirrettiin leikkaussalin ulkopuolelle (SLL 14/2006).
- Miksei joidenkin sairaaloiden hyvistä uusista käytännöistä voitaisi nykyistä laajamittaisemmin ottaa mallia muissakin sairaaloissa? Isolauri kysyy.
"Strateginen valinta"
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Hannu Puolijoki on tyytyväinen väkensä ponnisteluihin. Samalla, kun jonoja on lyhennetty, myös omia toimintatapoja ja piintyneitä asenteita on pystytty muuttamaan.
- Seuraava tärkeä haaste on kroonista tautia sairastavien potilaiden hoidon seuranta, Puolijoki murehtii.
Hoitotakuu-keskustelussa esimerkiksi diabeetikot ja reumaatikot ovat jääneet vähän sivuraiteille, sillä heidän hoitonsa ei välttämättä kaunista toimenpidetilastoja. Kroonisten sairauksien seuranta ei kuitenkin saisi venyä, sillä seuraukset voivat olla kohtalokkaita.
Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä hoitoonpääsyä avohoitoon odotti yhteensä lähes 3 900 potilasta. Heistä liki 1 300 potilaan jatkohoitoaika oli jo ohitettu. Eniten odottajia oli silmätautien ja sisätautien yksiköissä.
Hoitotakuuta ministeriössä vahtiva Jouko Isolauri sanoi viimeviikkoisessa tiedotustilaisuudessa, että ministeriö teki tietoisen strategisen valinnan painottaessaan leikkausjonoja. Hoitotakuussa määritelty kolmen viikon sisällä tapahtuva hoidon tarpeen arviointi voi käytännössä tarkoittaa vain lähetteen lukemista, ei potilaan ja erikoislääkärin kohtaamista. Isolaurin mukaan pyrkimys on kuitenkin parempaan, mahdollisesti jopa kolmen kuukauden aikarajaan, joka kirjattaisiin lakiin.
Poliklinikan pitkiin odotusaikoihin puuttui myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vs. johtajaylilääkäri
Juha Tuominen
. Hänen mielestään asiasta pitäisi puhua julkisuudessa kovemmalla äänellä.Hus on onnistunut lyhentämään kolmanneksen toimenpidejonojaan viime puolen vuoden aikana, mutta poliklinikan odotusajat pysyvät pitkinä.
- Polikliniisessä hoidossa toteutui viime vuonna 199 027 ensikäyntiä, joista 5,2 prosenttia oli käyntejä, joille potilas oli odottanut pääsyä yli kuusi kuukautta, Tuominen kertoo.
Hus-jättiläinen on Tuomisen mukaan opetellut hyödyntämään "suuruuden ekonomiaansa" keskittämällä toimenpiteitä tiettyihin sairaaloihin. Myös konkreettista jonojen hallintaa on kehitetty, vaikka elektroninen tietojenhallinta sairaaloissa etenee Tuomisen mielestä luvattoman hitaasti.
Samaa asiaa päivitteli myös peruspalveluministeri Liisa Hyssälä esikuntineen. Moni sairaala kaivelee edelleen "käsin" potilaiden lukumääriä jonohoitajien kirjanpidoista.
Ehtiikö sankarikirurgi opettaa?
Sairaanhoitopiirit joutuivat viime vuonna puun ja kuoren väliin. Ministeriö hengitti niskaan, jotta toimenpidejonot kaunistuisivat. Omistajakunnat painostivat säästämään rahaa, mutta silti säilyttämään vähintään entisen palvelutason. Monista erikoislääkäreistä oli huutava pula; eivätkä pätevät sairaanhoitajatkaan sankoin joukoin ovien takana kolkutelleet.
Pohjois-Pohjanmaa oli "syntisäkkien" joukossa, kun jonot eivät alkaneet millään lyhentyä. Oman väen kanssa neuvottelut lisätöistä jumittuivat. Apuun tuli mies etelästä:
Pertti Karjalainen
kokosi MedOnen listoille joukon huippukirurgeja ja lennätti heidät viikonlopuiksi Ouluun. Minuutintarkkuudella operoivat ammattilaiset kursivat jonot lyhyiksi.Sairaanhoitopiirin johtaja
Lauri Nuutinen
tokaisikin viime viikon lehdistötilaisuudessa olevansa ministeriössä pitkästä aikaa hyvillä mielin.Mutta Oulun malli ei voi olla tulevaisuuden toimintatapa, sen kaikki osapuolet myöntävät. Nuutinen toivookin kovasti, että lisätyöt saadaan jatkossa sovittua oman talon väelle.
Lääkintöneuvos
Jouko Isolauri
totesi suorasuiseen tapaansa, että jatkuva lisätöiden tekeminen ja tiettyjen erityisosaajien ostaminen isolla rahalla voivat opettaa lääkärikollegat "pahoille tavoille". Ihmisellä kun on taipumus tottua tiettyyn tulotasoon; myös erittäin korkeaan sellaiseen.Lääkäripäivillä puhunut dosentti
Eero Hirvensalo
Hyksistä puuttui toiseen ongelmaan. Kunnissa ja sairaaloissa ei saisi totuttautua siihen, että kirurgiassa tärkeintä on nopea suoritus ja mahdollisimman suuret volyymit leikkaussalissa. Hirvensalo muistutti, että leikkaaminen on käsityötä, jota voi kunnolla opettaa vain toinen kirurgi. Kirjoista lukemalla ei opita sankarikirurgeiksi.Miten käy nuoremman kirurgipolven tulevaisuuden, jos kokeneilla ei ole aikaa opettaa?
