Psyykkisiä traumoja ei korvata vieläkään

- Aniharvoin sotaveteraanit uskaltautuvat nykyisinkään hakemaan korvausta sotavammasta psyykkisin syin. Aiemmin Tapaturmaviraston, nykyisin Valtiokonttorin korvauslinja on tyly; korvaus edellyttää sota-aikaista tai heti sodan jälkeistä psyykkisten oireiden diagnoosia, sanoo Sotainvalidien Veljesliiton lakimies

Seppo Savolainen

Vuoteen 1991 mennessä jonkinlainen korvaus psyykkisestä sotavammasta oli myönnetty 154 henkilölle, eli 0,02 prosentille sotatoimiin osallistuneista. Seuraavina vuosina myönnettiin vain muutama kymmenen lisää. Sotavangeille tosin korvauksia alettiin maksaa myös psyykkisten oireiden aiheuttamasta haitasta.

Sodan mahdollisesti aiheuttamat psyykkiset häiriöt ovat nousseet ajoittain vakuutuslääkärien ja psykiatrien väliseen keskusteluun. Traumaperäisen stressihäiriön ja sotakokemusten välisestä yhteydestä kiisteltiin erityisesti 1990-luvun puolivälissä Suomen Lääkärilehden ja Duodecim-lehden sivuilla.

- On ymmärrettävää, että vuosikymmenten kuluttua syyn ja seurauksen arvioiminen on vaikeaa. Aikanaan miehet hukuttivat sotakokemukset kovaan työntekoon, jotkut alkoholiin ja puhumattomuuteen. Nyt vanhuusiällä traumat nousevat pintaan, Savolainen miettii.

Takavuosina tiukkaa korvauslinjaa puolusteltiin sillä, että psyykkisistä sotavammoista korvauksia hakevia olisi ollut tuhansittain. Nykyisin kyse ei ole edes suurista summista.

- Monikaan veteraaneista ei ole niinkään enää rahallisen korvauksen tarpeessa. Heille olisi tärkeintä, että heidän kaikki sotavammansa tunnustettaisiin.