Terveyskeskuslääkärin täydennyskoulutus jää vähiin

Lääkärien täydennyskoulutuksessa on isoja eroja. Vähiten koulutusta saavat erikoistumattomat terveyskeskuslääkärit, eniten kirurgit. Terveyskeskuslääkärien tilanne huolestuttaa. Mistä apu?

On ollut parempiakin aikoja, toteaa terveyskeskuslääkäri

Nina Niiranen

Niiranen arvioi, että ennen omalääkärijärjestelmää hän kävi useammin koulutuksessa. Nyt meno on paljolti omasta järjestelytaidosta kiinni. Koulutukseen olisi hyvä osallistua enemmän, mutta työt on tehtävä.

Nina Niiranen ei ole poikkeus. Lääkäriliiton selvitys vuodesta 2005 kertoo, että erikoistumattomat terveyskeskuslääkärit osallistuvat vähiten täydennyskoulutukseen. Erikoislääkäreillä työpaikan ulkopuolista täydennyskoulutusta kertyy noin 8,8 päivää vuodessa, kun erikoistumattomilla terveyskeskuslääkäreillä päiviä on vain 6,2.

Selvityksen tekijöiden mukaan tilanne on huolestuttava. Terveyskeskuslääkärien laaja tehtäväkenttä vaatii kehittymistä, mutta olosuhteet eivät kannusta siihen.

- Osa terveyskeskuksista kärsii vakavasta lääkärivajeesta, ja työstä irtautuminen koulutukseen ei välttämättä ole mahdollista. Vähäisempi osallistuminen kuvastanee perusterveydenhuollon kriisiä, ja tähän pitäisi pystyä puuttumaan, Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö

Jukka Vänskä

Katse kääntyy työnantajiin

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajalla

Risto Ihalaisella

- Tässä maassa on pakolla säädetty yhtä jos toistakin, miksi ei myös koulutuksesta. Voisi miettiä, olisiko työnantaja velvoitettava järjestämään asia.

Ihalaisen mukaan kansallisessa terveyshankkeessa tuli hyviä askeleita. Jos parannusta ei kuitenkaan tapahdu, säännökset voidaan tehdä sitovammiksi. Silloin ministeriö valvoisi niiden noudattamista.

- Lääkäri putoaa kärryiltä, jos ei yritä pysytellä mukana. Pienet kunnat uskovat palkkaavansa valmiita ihmisiä, joita ei tarvitse kouluttaa, Ihalainen toteaa.

Ihalaisen mielestä väestövastuusopimuksen heikko kannustavuus kouluttautumiseen pitää käynnistyvissä VES-neuvotteluissa myös nostaa pöydälle.

Jumbosijalta löytyy terveyskeskuksen mieslääkäri

Erikoislääkärit eivät ole samalla viivalla täydennyskoulutuksen suhteen. Eniten koulutuksessa käyvät kirurgian alojen lääkärit ja neurologit. Vähiten koulutukseen osallistuvat silmälääkärit, radiologit sekä yleislääketieteen ja työterveyshuollon lääkärit. Kirurgeilla päiviä kertyy noin 10,4, silmälääkäreillä 7,6.

Myös terveyskeskuksissa vakituisesti työskentelevien koulutuserot ovat huomattavia. Yleislääketieteeseen erikoistuneilla vuosittaisia koulutuspäiviä on noin 7,8, mikä on 1,6 päivää enemmän kuin erikoistumattomilla.

Ihalaisen mukaan elämänura-ajattelu selittää ilmiötä osittain. Monet erikoistumattomat miettivät vielä, mihin erikoistuisivat. Liikkuva työvoima ylipäätään on kouluttamattomampaa. Hän arvelee, että myös ansionmenetys koulutuspäivistä voi vaikuttaa.

Koulutustilaston häntäpäästä löytyvät terveyskeskusten vakituiset mieslääkärit, joilla on 10 % vähemmän koulutuspäiviä kuin naispuolisilla kollegoilla. Erikoislääkäreistä taas naisilla on 3 % vähemmän koulutuspäiviä kuin miehillä. Ihalainen heittää ilmaan kysymyksen, ovatko naiset tunnollisempia eivätkä piittaa niinkään rahasta.

Toivelistalla kiertävä sijainen

Nina Niiranen ei usko, että täydennyskoulutuksen vähyys johtuisi ainakaan lääkärien huonosta motivaatiosta. Hänen työpaikassaan lääkärien koulutuksessa käyntien määrä vaihtelee vain vähän. Esimerkiksi diabetesvastuulääkärin työ vaatii tavallista enemmän koulutusta.

Niirasen mielestä sijaistamismahdollisuus ja koulutusmäärärahojen korottaminen lisäisivät lääkärien kouluttautumista. Järvenpään terveyskeskuksessa yritetäänkin parhaillaan järjestää kiertävää sijaista paikkaamaan lyhyitä lomia ja koulutuspoissaoloja.

Moni terveyskeskuslääkäri käyttää ahkerasti internettiä, mikä auttaa kompensoimaan täydennyskoulutuksen puutteita.

-Tiedon hakeminen on helpottunut. Terveysporttia ja muita tietokantoja tulee käytettyä päivittäin. Se ei ole kokonaisvaltaista, mutta auttaa selviytymään pulmista, Niiranen sanoo.

Lue lisää lääkärikyselystä sivuilta 2779-83.