Uudet innovaatiot vaativat uudenlaisia verkostoja Euroopan unionilta odotetaan lääkekehitysrahaa uuteen puiteohjelmaan

Oman tiedekunnan hiekkalaatikot ovat vaihtuneet globaaleiksi verkostoiksi. Monitieteisyys ja tieteiden välisyys ovat päivän sanoja. Silti perinteisten raja-aitojen ylittäminen esimerkiksi yliopistojen ja tiedekuntien kesken takkuaa yhä. Mutta osaavatko yritysmaailma ja tiedeyhteisö jo seurustella sujuvasti?

Vielä viisitoista vuotta sitten kymmenestä maailman myydyimmästä lääkkeestä kuusi oli kehitetty Euroopassa. Nykyisin kymmenen joukkoon mahtuu vain pari eurooppalaista innovaatiota.

Kuudentoista viime vuoden ajan USA:n lääke- ja bioteknologiaan tehtävät investoinnit ovat kasvaneet kaksi kertaa Eurooppaa nopeammin.

- Satsaukset ovat siis kannattaneet, sanoo Lääketeollisuus ry:n erityisasiantuntija, FT

Mia Bengtström

Lääketeollisuus on siirtymässä Euroopasta Yhdysvaltoihin ja tulevaisuudessa yhä voimallisemmin Aasiaan.

- Parhaillaan odotamme kovasti Euroopan unionilta päätöstä seitsemänteen tutkimuspuiteohjelmaan sijoittuvasta Innovatiiviset lääkkeet -ohjelmasta. Toteutuessaan ohjelma toisi Eurooppaan kolme miljardia euroa, jolla kehitettäisiin lääketutkimusprosesseja.

- Tavoitteena on pystyä ennustamaan paremmin lääkkeen turvallisuutta ja tehoa sekä jalostaa tutkimusta nykyistä nopeammin viranomaisten ja teollisuuden käyttöön. Teknologiaohjelman rahoitus on kuitenkin vielä avoin, vaikka seitsemäs puiteohjelma jo hyväksyttiin. Päätöstä odotetaan kevättalvesta, Bengtström kertoo.

Bengtströmin mukaan eurooppalaisen lääketeollisuuden pullonkaulat ovat prosessissa, jossa valitaan oikeita molekyylejä lääkekehitykseen. Haavi pitäisi saada nopeammaksi ja täsmällisemmäksi. Edellytyksinä ovat mahdollisimman laaja perustutkimus ja validoidut biomarkkerit.

Lääkekehitystä ohjaavat myös markkinanäkymät.

Brittiläisen markkina-analyysejä tekevän Datamonitorin mukaan lääkealan uusi vahva painopiste on nyt syöpälääkkeiden tutkimuksessa. Sydän -ja verisuonitautien hoidossa ei näköpiirissä ole suuria läpimurtoja ja markkinoidenkin kasvu on taittumassa.

USA kaatanut raja-aitoja

- Yhdysvaltain yliopistotutkimuksen yksi vahvuustekijä on sen avarakatseisuus, uskoo teknologisia innovaatioita ja tieteiden välisyyttä tutkinut ma. professori

Henrik Bruun

Opiskelijat voivat valita opintoja vapaammin yliopistossa eri tiedekuntien ja laitosten välillä. Suomessa jo monitieteinen väitöskirja voi kohdata suuria vaikeuksia, puhumattakaan yliopiston henkilökunnan liikkuvuudesta edes oman talon sisällä.

- Institutionaalinen liikkuvuus on vielä vähäisempää. Harvoin vaikkapa lääketieteen professoria nähdään luennoimassa tai vetämässä tutkimushanketta esimerkiksi teknillisessä korkeakoulussa, Bruun huomauttaa.

Hyviltä innovaatioilta kuitenkin vaaditaan yhä enemmän tiedekuntien rajoja ylittävää henkistä ja konkreettista vuoropuhelua ja yhteistyötä. Se vaatii toisen tieteenalan kunnioitusta sekä kykyä omaksua toisen tutkijan kieli ja toimintakulttuuri.

- Paljon kehitystä tiedemaailmassa on sentään tapahtunut. Vuonna 2003 selvitimme Suomen Akatemian tutkimuksessa tieteidenvälisyyttä akatemian tutkimusohjelmissa ja niiden saamaa rahoitusta. Vastoin yleistä luuloa peräti 40 prosenttia rahoitetuista tutkimuksista oli tieteidenvälisiä, kertoo Henrik Bruun.

Piiri pieni pyörii

- USA:n tutkimuksen toinen valttikortti on rahoittajien monipuolisuus, toteaa Henrik Bruun.

Euroopassa yliopistot toimivat pääosin julkisin varoin, mitä aiemmin saatettiin pitää myös ehdottomana edellytyksenä "vapaalle tieteelle". Suomessakin yritysten ja yliopistojen yhteishankkeita karsastettiin pitkään.

Myös tutkimusrahoituksen lyhytjänteisyys rasittaa yliopistoja ja etenkin tutkimusryhmien vetäjiä.

- Meiltä puuttuu myös amerikkalaistyyppinen tutkimusryhmä-kulttuuri. Professoreilla pitäisi olla mahdollisuuksia valita ryhmiinsä esimerkiksi jatko-opiskelijoita muilta laitoksilta tekemään tiettyjä asioita, joita oma väki ei osaa, Bruun pohtii.

Hän myös mullistaisi järjestelmän, jossa pienen piirin sisällä arvioidaan tutkimushankkeita rahoittajia varten. Usein samat arvioijat toimivat myös tieteellisten lehtien refereeinä.

- Apurahojen jaon ympärille rakennetaan yhä suurempaa arviointibyrokratiaa. Se rasittaa tutkijoita ja vie heiltä arvokasta tutkimusaikaa. Byrokratiaa voisi vähentää antamalla hakijan tieteellisille ja muille meriiteille nykyistä suuremman painoarvon apurahapäätöksissä, pohtii Henrik Bruun.