Tupakkateollisuuden vanhat keinot uudessa käytössä

Tupakkateollisuus julistaa savutonta tulevaisuutta, ei tupakatonta tai nikotiinitonta. Retoriikka on taitavaa, koska useimmat mieltävät tupakan savukkeiksi. Todellinen haitta ympäröidään ­kiistelyyn haitan asteista ja samalla uusille tuotteille saadaan ilmaista näkyvyyttä.

Tiede osoitti tupakan haitallisuuden 1950-luvulla ja siitä lähtien tupakkateollisuus on pitänyt tutkimuskoneistonsa avulla (1) yllä savuverhoa terveyshaittojen ja riippuvuuden (2) edessä. Kuluttajille yritetään luoda kuvaa vastuullisesta yritystoiminnasta, kun puhutaan vähemmän haitallisista tupakkatuotteista – ei siis haitattomista. Markkinoille on tuotu tuotteita ilman sisällön tai turvallisuuden arviointia (1). Kyse on liikevoitoista. Teollisuuden edustaja toteaa (3): "Joillakin meistä on tärkeämpänä tavoitteena uusi bisnes ja toiset tavoittelevat yhä kokonaiskannattavuuden kasvua."

Uusilla tuotteilla tavoitellaan lapsia ja nuoria kokeilemaan, jolloin riippuvuus saadaan kehittymään, ja samalla jatketaan haitallisimpien tuotteiden myyntiä. Voisi luulla, että haittojen vähentäminen tarkoittaisi teollisuuden vapaaehtoista luopumista kaikkein haitallisimmista tuotteista ja samalla tiukan säätelyn ja valvonnan vaatimista.

Sähkösavukelaitteet ja nesteiden nikotiinittomat muodot tulivat vähittäiskauppaan ilman suurempaa hälyä. Sosiaalisen median kanaviin ilmestyi mainoksia, joissa teinien ihailemat muusikot tai näyttelijät markkinoivat sähkösavukkeita. Nuuskalle oli aiemmin tehty samanlainen operaatio. Nuorten asenteisiin vaikuttaminen ja kokeilun kynnyksen madaltaminen ovat taloudellisesti iso asia. Fysiologinen riippuvuus nikotiiniin syntyy muutaman savukkeen, nuuska-annoksen tai sähkötupakan annoksella viikossa (2).

Tupakkateollisuus markkinoi sähkösavuketta vaihtoehtona savukkeelle. Savuke on yli 4 000 kemikaalin seoksena haitallisin laillinen kulutustuote. Mikä tahansa nikotiinituote on vähemmän haitallinen, jos siinä on vähemmän haitta-aineita.

Tarkoitus on hämätä. Kun keskustelu pyörii eri tuotteiden vertailussa, kuluttajakansalainen voi tuntea hallinnantunnetta. Ikään kuin olisi valintatilanne, jossa voi perustella nikotiinin käyttöä sillä, että ei käytä sitä haitallisinta tuotetta (4). Unohtuu, että nikotiini on itsessään haitallista terveydelle. Normaalitilanne on nikotiiniton elimistö. Tieteellisen tutkimuksen laadun ja uskottavuuden epäily on sama taktiikka, jota teollisuus on aina käyttänyt. Savuverho on hyvä haistaa.

Sähkösavukkeen vaikutuksia ei tunneta

Nikotiiniriippuvuudesta vieroittuminen on kolmasosalle käyttäjistä vaikeaa (5). Emme osaa ennustaa, kuka tulee voimakkaasti riippuvaiseksi. Vierotukseen on nikotiinittomia lääkehoitoja, mutta yleisin apu on nikotiinikorvaushoito. Hoidossa nikotiiniannos pidetään matalimmalla mahdollisella tasolla, jolla fyysiset vieroitusoireet pysyvät poissa (5). Annokset ovat vakioita, sisältävät vain nikotiinia ja niitä valvotaan lääkelain mukaisesti.

Tupakkateollisuus pyrkii luomaan sähkösavukkeesta kuvaa lääkkeenomaisesta tuotteesta, joka on turvallinen ja tehokas. Nikotiininesteiden pitoisuudet kuitenkin vaihtelevat samankin valmistajan tuotteissa eikä niiden koostumusta tai annoslaitteita valvota (5). Entä jos astman hoitoon käytettävien lääkkeiden annostelijat räjähtelisivät tai annos vaihtelisi nollasta kymmenkertaiseen?

Sähkösavukkeiden liuottimien, makuaineiden ja niiden yhdistelmien vaikutuksia soluihin, elimiin, elimistöön tai sairastavuuteen ei tunneta (6). Nikotiinin haitat tunnemme paremmin. Sen keskushermostovaikutukset ovat niin merkittävät, että teollisuus ei halua niistä puhua (2). Suorat sydän- ja verenkiertoelimistöhaitat ovat laajat (8). Sikiöaltistus on tutkimuksissa osoitettu haitalliseksi keskushermostolle ja keuhkoille (9).

Tupakkatuotteen nikotiinipitoisuutta säädellään hengittämällä tiheämmin ja syvemmin. Sähkösavukkeilla saadut pitoisuudet elimistössä ovat poltettujen savukkeiden tasolla eivätkä korvaushoitotuotteiden matalalla tasolla. Teollisuuden taktiikka on ollut Iso-Britanniassa menestyksekäs ja sähkösavukkeet on hyväksytty vierotustuotteina. Siellä lopettamisyritykset ovat vähentyneet ja tupakoinnin yleisyyden lasku tasaantui vuonna 2010 (7), kun Suomessa lasku on jatkunut 0,5 % vuodessa.

Enemmän huomiota vieroitukseen

Suomessa suurin ongelma on, että terveydenhuollossa ei ole toimivaa järjestelmää potilaan vieroittamiseksi tupakasta. Hoidamme sadoilla miljoonilla tupakkasairauksia, mutta emme hoida nikotiiniriippuvuutta edes silloin, kun se on sairauden merkittävin tekijä.

Yhteiskunnassa korostetaan kansalaisten vapaata valintaa ja yksilön vastuuta terveydestä. Tämä johtaa osan kansalaisista umpikujaan. Tupakka- ja nikotiiniriippuvuus on sosioekonomisten terveyserojen suurin yksittäinen riskitekijä (8). Tupakkariippuvuuden tehokas hoito on lääkettä, psykologista tukea ja voimauttavaa seurantaa (5).

Olisiko meillä jo riittävästi tietoa, että voimme tehdä tutkimusnäyttöön perustuvia päätöksiä? Olisiko nyt aika keskustella nikotiinituotteista laajasti yhteiskunnassa?