77329 osumaa

Raudanpuute – parempi katsoa kuin katua

Dosentti Esa Soppi pohtii kommentissaan (1) raudanpuutteen diagnostiikkaa. Olemme artikkelissamme todenneet plasman ferritiinin olevan hyvä rautavarastojen mittari ja matalan ferritiinin aina liittyvän raudanpuutteeseen (2). Ensisijainen diagnostinen tutkimus on kuitenkin hypokrominen mikrosytaarinen verenkuva, johon liittyy tai ei liity anemia, ja valtaosa raudanpuutteesta kärsivistä potilaista löytyy tällä yksinkertaisella tutkimuksella.

Marjatta Sinisalo, Pekka Collin

Raudanpuute tunnistetaan huonosti

Lääkärilehden 37/2016 teema, raudanpuutteen taustat ja hoito, oli raudanpuutteen yleisyyden takia ajankohtainen. Raudanpuute tunnistetaan terveydenhuollossa huonosti. Suomessa arvellaan, ettei ferritiinillä ole kliinistä merkitystä, mutta Sveitsissä määritys kuuluu terveystarkastuksiin. Lääkärilehden artikkeleissa ei sanota selvästi, että ferritiinin pitoisuus < 30 µg/l on tärkein raudanpuutteen osoittaja (1). Raudanpuuteanemian diagnoosi on helppo, kun punainen verenkuva on tyypillinen. Tällöinkin kannattaa määrittää ferritiini, koska se auttaa arvioitaessa raudan tarvetta hemoglobiinin normalisoiduttua. On selvää, että mainittu 3 kk raudankäyttöjakso hemoglobiinin korjauduttua on liian lyhyt. Oikeampi kesto (annos > 100 mg/pv) on 6–9 kk ferritiinimäärityksen ohjauksessa. Vaikka Moretti (2) on osoittavinaan, että 40–80 mg:n päiväannos voi riittää, tärkeämpi artikkelin sanoma on, että raudan imeytyminen lisääntyy nautitun rautamäärän kasvaessa.

Esa Soppi

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030