Elämä on etevä kertoja

Ruotsalainen lääkärikirjailija Alex Munthe teki elämästään jatkuvan seikkailun tai seikkailuistaan elämän. Hän hoiti vuoroin seurapiirejä, vuoroin äärimmäisen köyhiä niin Pariisissa kuin Roomassa, syöksyen välillä suurten epidemioiden ja maanjäristyksen uhreja auttamaan. Vaikuttavinta hänen kirjassaan, jonka hän ei myönnä kertovan omasta elämästään, on kuitenkin ihmisen kunnioitus, rakkaus sitä ihmisyyden rohkeutta kohtaan, joka ilmenee kaikkein vaikeimmissakin ja tuskallisissa oloissa ja tiloissa. Kirjailija ei tarvitse siihen adjektiiveja, se vain on kaikessa tapahtumisessa. Kirjan mottokin sen kertoo: et anna mitään ihmisille, jollet anna itseäsi.

Kyllikki Kauttu, Suomen Lääkäriliiton Julkaisutoimittaja (Eläkkeellä), Helsinki

Ophelia

Tietotekniikka terveydenhuollossa on kehittynyt sellaisiin sfääreihin, että tällaista parkkiintunutta terveydenhuollon työjuhtaakin alkaa heikottaa. Homma on kuitenkin vielä lapsenkengissä, meneehän työajastamme korkeintaan puolet tietotekniseen näpräämiseen. Valelääkärin erottaa kuulemma aidosta siten, että aito kohdistaa huomionsa tietokoneeseen, ei potilaaseen.

Heidi Mäkinen

Rajalla

Lääkärilehden kevätkauden viimeinen numero on jo useita vuosia tehty toisin kuin Lääkärilehdet yleensä. Kesänumeromme nostaa esiin sellaisia aiheita ja näkökulmia, jotka vaativat niin tekijöiltä kuin lukijoiltakin hieman tavanomaista enemmän rauhaa maistella ja mietiskellä. Kesänumeron tehtävä on myös ruopata vuoropuhelun kanavia lääkäreiden ja lääketieteen sekä kulttuurin eri alueiden välille.

Hannu Ollikainen

Vid gränsen

Vårsäsongens sista nummer av Läkartidningen har redan i flera års tid varit lite annorlunda än övriga nummer. Sommarnumren lyfter fram teman och synvinklar som ger både redaktionen och läsarna lite mera tuggmotstånd. Ett syfte med sommarnumret är också att muddra upp kommunikationskanaler mellan å ena sidan läkarna och den medicinska vetenskapen, å andra sidan olika kultursektorer.

Hannu Ollikainen

Kahden elämän mies

Ihmisellä on vain yksi elämä. Paitsi Juhani Vinbergillä kaksi. Niiden välissä tapahtui paljon.

Miia Soininen

Luokkaretkellä voi jäädä rajalle

Suomessa eletään edelleen luokkayhteiskunnassa. Silti lääkäriksi pääsee ja tehtävässä pärjää hyvin myös ilman lääkärisukua. Kokemuksistaan kertovat dosentti Jaana Leipälä ja professori Seppo Seitsalo. Kumpikin tunnistaa rajan ylittämisestä syntyneen toiseuden tunteen, mutta mistä tunne syntyikään?

Jaana Ahlblad

Viljelijäperheen tytär viihtyi kirjastossa

Dosentti Jaana Leipälä vietti lapsuutensa maalaismaisemissa. Lääkäriyden myötä hän ei koe jääneensä yhteiskuntaluokkien väliin, mutta Suomen ja ulkomaiden välille hän on karahtanut kaksikin kertaa.

Asemapäällikön poika kiedottiin kulttuuriin

Professori Seppo Seitsalon lapsuudenkoti oli keskiluokkainen, eikä hän koe tehneensä luokkaloikkaa lääkäriksi ryhtyessään. Suurempi henkinen kädenvääntö on syntynyt takavuosien väittämästä, että Sveitsissä opiskelleet olisivat B-luokan lääkäreitä.

Kuka pelkää sosiaaliluokkaa?

Kun työt, koulutusvaatimukset ja arvostukset muuttuvat, sosiaaliluokitustenkin on muututtava. Silti luokitukset yhä erottelevat meitä.

Ossi Rahkonen

Tunteet töihin

Ammatillisuus on lääkärin ammattitaidon perusasioita, arvokas työväline ja myös suoja. Tunteet ja niiden työstäminen ovat tärkeä osa sitä.

Marianne Jansson