Iskeemisen aivoinfarktin ennustekijät

Aivojen verenkierron estyessä kehittyvään iskeemiseen aivoinfarktiin sairastuu Suomessa vuosittain 16 000 ihmistä. Iskeemisen aivoinfarktin jälkeiseen selviytymiseen vaikuttavat useat tekijät, joista osa tunnetaan huonosti. Hoidon ja seurannan kohdentamiseksi oli tärkeää tunnistaa ne yksilöt, joilla on lisääntynyt vaara kuolla aivoinfarktin jälkeen.

Niku Oksala

Hermosoluvaurion merkit epileptisissä kohtauksissa

Kokeelliset tutkimukset ja myös kliiniset havainnot osoittavat, että epileptiset kohtaukset ainakin pitkittyessään voivat aiheuttaa hermosolujen vauriota. Esimerkiksi aivojen kiihdyttävien hermovälittäjäaineiden vapautuminen voi ylläpitää jatkuvaa sähköistä purkausta. Pitkittyneiden kohtausten on todettu aiheuttavan vaurioita erityisesti hippokampuksessa, muistitoiminnan kannalta tärkeässä aivorakenteessa. Tiedot lyhyen, komplisoimattoman kohtauksen vaikutuksista aivojen toimintaan ovat ristiriitaisia. Yksittäisen kohtauksen vaikutukset ovat todennäköisesti vastikään sairastuneilla erilaisia kuin pitkään vaikeahoitoista temporaaliepilepsiaa sairastavalla. Psykiatrisessa hoidossa käytettävä sähköhoito aiheuttaa aivoissa epileptistä kohtausta vastaavan sähköisen purkauksen. Sähköhoito voi aiheuttaa muistihäiriötä, joka voi ainakin pitkittyä. Sähköhoidon turvallisuuden kannalta on oleellista tutkia sen aivovaikutuksia.

Johanna Palmio

Nivelreumapotilaiden kuolemansyyt

Nivelreuma aiheuttaa nivelmuutoksia, mutta se myös lyhentää elinikää. Reumapotilaat kuolevat samoihin sairauksiin kuin väestö, mutta myös nivelreumaan. Vaikeassa reumassa toisinaan kehittyvä sekundaarinen amyloidoosi on tärkeä elinikää lyhentävä tekijä. Reumapotilaiden elinikä ei ole pidentynyt, toisin kuin väestön keskimääräinen elinikä. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää reumapotilaiden lisääntyneeseen kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä tutkimalla reumapotilaiden kuolemansyitä pitkän ajanjakson aikana, kuolemansyydiagnoosien tarkkuutta, reumalääkityksen vaikutusta kuolemansyihin ja sitä kuinka kattavasti amyloidoosi oli diagnosoitu.

Riitta Koivuniemi

Toistuvat istukan ennenaikaiset irtoamiset kertovat sukurasitteesta

Istukan ennenaikaisen irtoamisen suvuittaista esiintymistä on tutkittu ensimmäistä kertaa. Asiaa selvittänyt väitöstutkimus osoitti, että toistuvia istukan ennenaikaisia irtoamisia kokeneiden synnyttäjien sisarilla ja tyttärillä on myös keskimääräistä suurempi riski istukan ennenaikaiseen irtoamiseen.

Sari Toivonen

Mehiläismyrkyllä hormonaalista syöpää vastaan

Pahanlaatuisten sukupuolirauhas- ja erityisesti lisämunuaiskasvainten ennuste on huono ja hoitomuodot ovat vähäisiä, jonka vuoksi uusille hoidoille on tarvetta. Uudenlaisilla suoraan syöpäsoluihin kohdennetuilla hoidoilla on merkitystä syövänhoidolle, sillä suurin osa tämänhetkisistä solumyrkyistä tuhoaa myös terveitä soluja ja aiheuttaa tämän vuoksi monia sivuvaikutuksia.

Susanna Vuorenoja

Parkinsonin taudin eläinmalli

Useimmat aikaisemmat Parkinsonin taudin eläinmallit perustuvat hermomyrkky 1-metyyli-4-fenyyli-1,2,3,6-tetrahydropyridiinin (MPTP) käyttöön. Monoamiinioksidaasi (MAO) muuttaa MPTP:n aivoissa myrkylliseksi MPP+-muodoksi, joka aiheuttaa keskiaivojen mustatumakkeen dopaminergisten solujen tuhon. Seeprakalaa on perinteisesti käytetty laajasti kehitysbiologian mallieläimenä, mutta sitä on alettu viime vuosina käyttää yhä enenevässä määrin myös mallintamaan sairauksia. Seeprakaloja on edullista ja helppoa ylläpitää, ne kehittyvät nopeasti ja ovat kehityksen ajan läpinäkyviä. Seeprakalat lisääntyvät nopeasti, poikueet ovat isoja, ja niitä on helppo manipuloida geneettisillä ja farmakologisilla menetelmillä. Kaiken lisäksi seeprakalat ovat selkärankaisia, joten niistä saadut tulokset ovat paremmin yleistettävissä, kuin selkärangattomista geneettisistä mallieläimistä (esim. sukkulamato ja banaanikärpänen).

Ville Sallinen

MS-taudin geenitausta

Multippeliskleroosi (MS-tauti) on krooninen tulehduksellinen sairaus, jonka puhkeamisen aiheuttavat ympäristötekijät ja useat alttiusgeenit yhdessä. Intensiivisestä tutkimuksesta huolimatta suurin osa näistä riskitekijöistä on vielä tunnistamatta, MS-taudissa tapahtuvan keskushermoston valkean aineen tuhon syntymekanismit ovat huonosti ymmärrettyjä, eikä tautiin ole olemassa parantavaa hoitoa.

Suvi Kallio

Arjen sankari viihtyy terveyskeskuksessa

Juvan terveyskeskuksen johtava lääkäri Jarmo Lappalainen on kehittänyt terveyskeskustyötä Juvalla kohta kaksikymmentä vuotta. Pois ei ole kiire. Tunnustuksena arkityön merkityksestä Lappalainen sai Arjen turvaaja -palkinnon.

Kari Kauppinen

Sopivatko psykoosilääkkeet lapsille ja nuorille?

Yhdysvalloissa asiantuntiryhmä on pohtinut psykoosilääkkeiden sopivuutta 10- 17 vuoden ikäisten lasten ja nuorten skitsofrenian ja kaksisuuntaisen psykoosin hoitoon. Tehoa niillä näyttää olevan, mutta usein läpi elämän jatkuvan hoidon haitat, kuten sedaatio, painonnousu ja sen seurauksena mahdollinen diabeteksen ja sydänsairauksien kehittyminen, arveluttavat. FDA on hyväksynyt mainitun käyttötarkoituksen risperidonille (Risperdal, Johnson&Johnson) ja aripipratsolille (Abilify, Bristol-Myers Squibb). Asiantuntijaryhmä suosittaa samaa käyttöaihetta nyt ketiapiinille (Seroquel, AstraZeneca) ja olantsapiinille (Zyprexa, Lilly). Tsiprasidonia (Zeldox, Pfizer) suositetaan bipolaariseen depressioon. Lilly on todennut, että olantsapiini näyttää aiheuttavan painonnousua sekä lipidi- ja prolaktiinimuutoksia lapsille ja nuorille enemmän kuin aikuisille, ja näin ollen se sopii vain potilaille, joille ei saada vastetta muilla lääkkeillä. Myös AstraZeneca ja Pfizer kertovat tiettyjen haittojen korostuvan lapsilla ja nuorilla. Ketiapiinilla tällaisia haittoja ovat gynekomastia ja galaktorrea. FDA on lähiaikoina tekemässä suosituksien perusteella lopullisen päätöksen.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Metoklopramidi turvallinen raskauspahoinvoinnissa?

Israelilaisen sairaalan äitiysneuvolan ja synnytyspalvelujen parissa vuosina 1998-2007 tehty kohorttitutkimus vahvistaa näkemystä, ettei raskauden alussa käytettyyn metoklopramidiin liity vastasyntyneen epämuodostumia, pientä syntymäpainoa tai matalia Apgar-pisteitä eikä myöskään lisääntynyttä perinataalikuolleisuutta. Tutkimuksessa oli yli 81 000 vastasyntynyttä, joista 3 458 (4,2 %) oli altistunut metoklopramidille ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Metoklopramidille altistuneiden ja altistumattomien epämuodostumariskissä (5,3 % vs. 4,9 %) ei ollut merkitsevää eroa. Tutkijat pohtivat laajasti tutkimuksensa vahvuuksia ja heikkouksia, mutta katsovat sen tukevan neljässä aikaisemmassa suppeassa tutkimuksessa saatuja tuloksia.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä