”Koulutus vastaa monen kollegan tarpeeseen olla huippuosaaja”
Erityispätevyysjärjestelmässä on tällä hetkellä 34 ohjelmaa, ja vuosittain erityispätevyys myönnetään noin sadalle lääkärille.
– On erittäin tärkeää, että kaikilla lääketieteellisen koulutuksen tasoilla pyritään mahdollisimman korkeatasoiseen koulutukseen. Tämä edellyttää myös koulutusta suunnittelevilta ja sitä toteuttavilta lääkäreiltä hyvää pedagogista osaamista, sanoo Husin suu- ja leukakirurgi Olli-Pekka Lappalainen.
Lappalainen toimii lääketieteen koulutuksen yhdistyksen erityispätevyystoimikunnassa puheenjohtajana. Ei siis ihme, että hän puhuu lämpimästi lisäkoulutuksen puolesta.
Hän suoritti itse aikoinaan lääkärikouluttajan erityispätevyyden, kun hänelle tarjoutui erikoistumisen jälkeen mahdollisuus tehdä väitöskirjaa ja opettaa osa-aikaisesti yliopistolla.
– Suoritettuani yliopistopedagogiset laajat opinnot tunsin edelleen tarvetta perehtyä lisää oppimiseen, ja kollegan vinkistä sain myös idean suorittaa lääkärikouluttajan erityispätevyyden. Se tuntui loogiselta täydennyskoulutukselta, joka kohdentui enemmän medisiinisen pedagogiikan erityiskysymyksiin.
Lappalaisen mukaan pätevyyden suorittaminen vahvisti hänen opettajaosaamistaan ja antoi myös lisää intoa jatkaa yleisen kasvatustieteen opintoja.
Erityispätevyysohjelmia tällä hetkellä 34
Lääkärikouluttajien erityispätevyysohjelma on perustettu vuonna 2007. Se on vain yksi koulutusvaihtoehdoista.
– Tällä hetkellä erityispätevyysjärjestelmässä on 34 ohjelmaa. Perustettavat erityispätevyysohjelmat ovat monialaisia, ja niitä on mahdollisuus suorittaa monen erikoisalan ja osa myös perustutkinnon pohjalta, kertoo Lääkäriliiton koulutusasiantuntija Ulla Anttila.
Erityispätevyyden on tarkoitus täydentää lääkäreiden koulutustarvetta, jota erikoislääkärikoulutuksella ja erikoislääkärien lisäkoulutusohjelmilla ei ole mahdollista täyttää.
Vuosittain erityispätevyys myönnetään noin sadalle lääkärille.
Olli-Pekka Lappalaisen mukaan lääkärikouluttajan erityispätevyys on osoittautunut toimivaksi tavaksi varmistaa koulutustehtävissä työskentelevän lääkärin pedagoginen perusosaaminen ja kyky soveltaa osaamistaan erilaisten oppijoiden ja oppimistilanteiden kohtaamisessa.
– Yksilötasolla koulutus vastaa monen kollegan tarpeeseen olla huippuosaaja paitsi omalla kliinisellä erikoisalallaan myös hänen kouluttaessaan uusia lääkäreitä ja erikoislääkäreitä.
Lappalainen sanoo, että koulutukseen hakeutumisessa voi toki olla myös ”ulkoisia” vaikuttimia, kuten työtehtävien hakuvaatimukset, palkkaus tai järjestelmän muutokset.
– Koulutusvastuulääkärien yleistyminen 2020-luvun alkupuolella aiheutti kouluttautumispiikin, mikä näkyi myös erityispätevyystoimikunnan työssä.
Päihdelääketiede jatkuvasti ajankohtainen
Esitys erityispätevyysohjelmasta lähtee aina lääkäriyhdistyksestä tai -yhteisöstä.
Esityksen käsittelee Lääkäriliiton professiojaos, ja tarvittaessa lausuntoja voivat antaa myös erikoislääkäriyhdistykset ja alueelliset professiovaliokunnat. Erityispätevyysohjelman hyväksyy Lääkäriliiton hallitus.
Ulla Anttilan mukaan lääkärikouluttajan erityispätevyys on hyvä esimerkki ohjelmasta, joka kiinnostaa aina ja hyvin eri alojen lääkäreitä.
– Siinä koulutuksessa on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus, mikä on hyvä asia. Osaltaan suosio johtuu varmasti siitä, että lääketieteen koulutuksen yhdistys on hyvin aktiivinen.
– On ollut ilo huomata, että perinteisesti aktiivisten kouluttajakoulutusalojen, kuten yleislääketieteen, ohella tämän erityispätevyyden kiinnostavuus on lisääntynyt myös esimerkiksi kirurgian aloilla. Erityisen ilahduttavaa on, että monet pienempien erikoisalojen kollegat ovat myös innostuneet kouluttajakoulutuksesta, Olli-Pekka Lappalainen lisää.
Erityispätevyysohjelmia myös lakkautetaan
Ajankohtaisia erityispätevyyksiä, joita suoritetaan, ovat myös esimerkiksi palliatiivinen lääketiede, päihdelääketiede sekä terveydenhuollon tietotekniikka.
– Päihdelääketiede on jatkuvasti ajankohtainen. Palliatiivinen lääketiede on mennyt huikeasti eteenpäin, on kehitetty saattohoitoa ja alalla on myös paljon esillä olevia lääkäreitä, Anttila pohtii.
Erityispätevyysohjelmia myös lakkautetaan. Usein syynä se, että palvelujärjestelmässä muuttuu jokin.
– Esimerkiksi hoitomenetelmien muutokset vaikuttavat. Lakkauttamiseen voi liittyä myös se, että koulutusta tai käytännön palvelua ei ole helposti saatavilla.
Yhteensä 13 ohjelmaa on lakkautettu. Yhdeksän niistä on siirtynyt tiedekuntien erikoislääkärien lisäkoulutusohjelmiksi.
Tänä vuonna lakkautettiin reumaortopedian erityispätevyysohjelma.
– Reumaortopedian leikkaustarve on merkittävästi vähentynyt, joten koulutusta oli vaikea laadukkaasti toteuttaa. Reumaortopedinen yhdistys kallistui ohjelman lopettamisen kannalle, kun liitosta sitä ehdotimme, Anttila kertoo.
Oma motivaatio kaikkein tärkeintä
Erityispätevyyden varmistamisesta ja sen osoittamisesta vastaavat lääkäriyhdistykset.
Useimpiin pätevöitymisohjelmiin sisältyy tentti, jonka voi suorittaa kolmesti vuodessa. Tentin lisäksi osaamisen voi osoittaa esimerkiksi portfoliolla tai päättökeskustelussa.
Olli-Pekka Lappalainen korostaa, että lääkärin henkilökohtainen motivaatio on kaikkein tärkeintä.
– Lääkärikunta on hyvin täydennyskoulutusorientoitunutta, ja myös kouluttajina monet lääkärit haluavat selkeästi omata mahdollisimman hyvät valmiudet. Uskon myös, että monessa työyhteisössä koulutuksen läpikäyneiden esimerkki ja positiivinen palaute kannustavat muitakin suorittamaan erityispätevyyden.
