Kannattaako lääkärin työ taloudellisesti?
Nuorten Lääkärien Yhdistys oli kutsunut minut puhumaan Nuori Lääkäri -päiville 17.10. tällaisesta aiheesta. Vastausta oli mielenkiintoista pohtia. Hippokrateen vala päättyy toteamukseen: "Jos täytän tämän valan, enkä riko sitä, sallittakoon minun nauttia sekä elämästä että taidostani kaikkien ihmisten ikuisesti arvostamana." Vaikka siis lääkärin ammattiin liitettiin Apollon, Asklepios, Hygeia ja Panakeia, niin maallista elämää tai elämän laatua ei suinkaan halveksittu, ei edes muodollisessa kutsumuksen vahvistavassa valassa.
Lääkärien arvostus Suomessa on perinteisesti korkea. Suomen Kuvalehden viime vuonna julkaisemassa (SK 45/8.11.96) ammattien arvostustutkimuksessa lääkärit loistivat top 10 -listalla. Ensimmäisenä komeili kirurgi, toisena ylilääkäri, kolmantena lääkäri ja neljäntenä silmälääkäri, psykiatri kymmenentenä, eli viisi lääkärinimikettä kymmenen joukossa. Lääketieteellisiin tiedekuntiin on edelleenkin suhteellisen vaikea päästä ja kutsumusammatin leima on edelleen olemassa. Vieläkin esitetään käsityksiä suurituloisista ja erityisen hyvin tienaavista lääkäreistä. Pitkä opiskelu velaksi ja korkea verotus huolehtivat elinikäisen tulonmuodostuksen rajaamisesta, samoin yhteiskunnan tulonsiirrot (päivähoitomaksut, asumistuki jne). Tuloloukkukeskustelu on alkanut myös eduskunnassa; palkkahaitarin kaventuminen ja muille ryhmille suuntautuvat rajusti kasvaneet yhteiskunnan tukimuodot yhdessä verotuksen progression ja asumisen hinnan kanssa ovat vieneet akateemiset lapsiperheet pinteeseen.
Kun tarkastellaan lääkärien kokonaisansioiden kehitystä reaali-indeksillä vuodesta 1970 verrattuna yleiseen ansiokehitykseen (jopa ilman verotarkastelua), niin yleinen ansiotaso on noussut 25 vuodessa noin 60 %, kun taas apulaislääkärien kokonaisansiot ovat pysyneet ennallaan ja erikoislääkärien ansiot pudonneet 10 %. Kansantalouden kasvusta ovat siis saaneet osuutensa muut ammattiryhmät, eivät lääkärit. Yhä kiristyvä verotus on huolehtinut siitä, että vastavalmistunut lääkäri on opintovelkoineen todellisessa tuloloukussa, josta ylös ponnistelu edellyttää runsaita ylitöitä eli päivystämistä.
Uusi työaikalaki rajaa nyt näitä ylitöitä, joten ilman palkkarakenneuudistusta saattaisi vastaus otsikon kysymykseen olla todellakin kielteinen. Juuri meneillään olevat Lääkäriliiton vaalit osoittanevat suuntaa sille, minkälaista edunvalvontaa tämä ammattikunta haluaa. Tavoitteena on peruspalkan painottaminen samalla kun ylityöt eli päivystys vähenevät.
Tilastokeskuksen 1995 lukujen mukaan kokonaisansioiden mediaani on
AKAVAlaisilla 14 000 mk/kk
STTKlaisilla 10 000 mk/kk
SAKlaisilla 9 000 mk/kk
kaikilla palkansaajilla 10 000 mk/kk
Näinpä nimenomaan ei-päivystävien alojen lääkärit ovat hankalimmassa palkkakuopassa, nippa nappa keskimääräisen palkansaajan mediaanipalkan yläpuolella. Koulutuksesta ja vastuusta ei juuri palkita, ylityöt eli päivystäminen ovat olleet ansaitsemistapa.
Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Lääkäriliitto ovat yhdessä tehneet selvitystä lääkärien kokonaisansioista, tulokset julkaistaan lähiviikkoina ja asiaan palataan tuoreiden tilastolukujen kanssa seuraavissa lehden numeroissa.
Kohta kolmekymmentä vuotta jatkunut ns. solidaarinen palkkapolitiikka on johtanut vääristymään. Ei voi olla oikein eikä solidaarista, että pitkästä koulutuksesta ei seuraa reaalista kompensaatiota. Sellainen palkkapolitiikka ei motivoi nuoria opiskelemaan velaksi. Kannatan markkinataloutta ja oikea tapa korjata tilanne, on korjata palkkausta sen sijaan että rakennellaan lisää tulonsiirtoja julkistalouden kautta. Otsikon kysymykseen on viisainta palata seuraavan virkaehtosopimuksen solmimisen jälkeen.
