Työnarviointi huolestuttaa valtion lääkäreitä
Valtion virastoissa ja laitoksissa parhaillaan valmisteilla olevat työn vaativuuden arviointiin perustuvat palkkausjärjestelmät eivät riittävästi ota huomioon lääkärin työn erityispiirteitä. Malleissa painotetaan liikaa työoloja, työn fyysistä kuormittavuutta ja alaisten määrää, jolloin lääkärin työn edellyttämä ammattitaito ja vastuu ei saa ansaitsemaansa painoarvoa, todettiin Lääkärikartellin valtionsektorin neuvottelutilaisuudessa 10.11.1997.
Valtion sektorilla on jo usean vuoden ajan valmisteltu uusia palkkausjärjestelmiä, joissa tavoitteena on suhteuttaa palkat työn vaativuuteen ja henkilökohtaiseen työsuoritukseen. Uudistuksia valmistellaan virastotasolla työnantajan ja ammattijärjestöjen edustajien yhteistyönä. Palkansaajapuolen lähtökohtana on, että työnantaja osallistuu uudistusten toteuttamiseen myös rahallisella panoksella.
Virasto- ja laitostasolla saavutetut neuvottelutulokset eivät tule voimaan, ennen kuin ne on keskusjärjestöissä hyväksytty. Lääkärien osalta sopimukset vahvistaa Akavan valtion neuvottelukunta. Toistaiseksi työnarviointiin perustuvat palkkauudistukset on otettu käyttöön mm. sisäasiainministeriössä ja Maatalouden tutkimuslaitoksessa, joissa ei kuitenkaan toimi lääkäreitä.
Lääkäriliiton apulaisneuvottelupäällikkö Mikko Kangas totesi vastaavanlaisen kehittelyn olevan meneillään myös kuntasektorilla, mutta Akava-JS ja Kuntien tekniset ovat kieltäytyneet allekirjoittamasta tätä lähinnä SAK-laisen kunta-alan liiton ajamaa työnarviointiluokittelua. Järjestelmän ongelmat ovat samat kuin valtion puolella: työn vaativuuden arviointi on subjektiivista ja koepisteytyksessä ammattien vaativuusarvot vaihtelivat suuresti sen mukaan, kuka arvioinnin suoritti. Vähemmän koulutetuilla ammattiryhmillä on suuri äänivalta uudistuksen valmistelussa, jolloin arvioinnissa ei anneta riittävästi arvoa koulutukselle, vastuulle ja erityisosaamiselle.
Kuntasektorin Lääkärikartellilla eli lääkäreillä, hammaslääkäreillä ja eläinlääkäreillä on oma virkaehtosopimuksensa, joten Kangas ei katsonut järjestelmän uhkaavan kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevia lääkäriryhmiä. Valtion palveluksessa olevilla lääkäreillä ei omaa sopimusta ole, joten heidän on paljon vaikeampi pitää puoliaan enemmistön ajamaa palkkausuudistusta vastaan. Myös Lääkäriliiton ja Lääkärikartellin on aiempaa hankalampi hoitaa heidän asioitaan, nyt kun valtion edunvalvonta on hajautettu virasto- ja laitostasolle.
Puolustusvoimissa kiistaa lääkärin työn arvosta
Tilanne on kärjistynein Puolustusvoimissa, joissa toimii nykyisin noin 90 lääkäriä. Armeijan palveluksessa olevien eri henkilöstöryhmien tehtävien vaativuutta on pyritty arvioimaan jo usean vuoden ajan ns. Hay-järjestelmän perusteella (nimi järjestelmän kehittäjän Edward N. Hayn mukaan). Tulokset olivat lääkärien työtä niin pahasti aliarvostavia, että Puolustusvoimien Lääkärit -alaosasto sanoutui viime keväänä irti uudistusta koskevista neuvotteluista.
Puolustusvoimien Lääkärit -alaosaston puheenjohtaja Eero Lehmuskallio totesi, että jos HAY-pisteet olisi hyväksytty, olisi samalla katsottu koko terveydenhuoltosektorin saavan liian korkeaa palkkaa. Esimerkiksi joukko-osaston nuoremman hammaslääkärin työn vaativuus arviointiin 100 HAY-pisteen arvoiseksi, kun hänen nykyinen palkkansa vastaa pistemäärää 180. Lehmuskallio pahoitteli sitä, että epäonnistunut mittaustulos on jo sinällään aiheuttanut kolhun armeijan palveluksessa olevien lääkäriryhmien imagoon.
Lääkäriliiton valtionjaoston puheenjohtaja Pekka Saarinen totesi ongelmien osaltaan johtuvan siitä, ettei arviointijärjestelmän mukaan erityisasiantuntijan palkka voi olla korkeampi kuin hänen hallinnollisella esimiehellään. Hän varoitti hyväksymästä palkkausjärjestelmää, jossa lääkärien työtä ei riittävästi arvosteta. Vaikka uudistuksen yhteydessä ei ole tarkoitus suoranaisesti laskea kenenkään palkkaa, aikoo työnantaja jatkossa suunnata korotusvarat niille ammattiryhmille, joiden ansiotason katsotaan olevan liian matala suhteessa työn vaativuuteen.
Hän näki työnantajan ja muiden palkansaajaryhmien pyrkivän työn arvioinnilla tasapäistämään palkkausta. Jo uudistuksen lähtökohta, että muut ammattiryhmät pyrkivät arvioimaan lääkärien työn vaativuutta, on absurdi. Suomessa ollaan nyt menossa järjestelmään, joka Ruotsissa on todettu huonosti toimivaksi ja josta ollaan jo pyrkimässä pois.
Kansanterveyslaitoksen malli melkein valmis
Laboratorionjohtaja Timo Palosuo esitteli Kansanterveyslaitoksen palkkausuudistusmallia, jota ryhdyttiin valmistelemaan jo 8-9 vuotta sitten. Neuvotteluissa on saatu aikaan sopimusluonnos, joka on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuonna, jos järjestöt sen hyväksyvät. Akavan edustajat ovat asettaneet järjestelmän toteuttamisen ehdoksi, että työnantaja osallistuu siihen riittävällä rahoituksella.
Työn vaativuuden arvioinnissa on lääkärinimikkeiden osalta otettu huomioon mm. työn vaatima koulutus sekä taloudellinen vastuu, henkilöstövastuu, asiantuntijavastuu ja alaisten lukumäärä. Palosuo ei sinänsä pitänyt Kansanterveyslaitoksella kehiteltyä mallia huonona, mutta katsoi ongelmaksi sen, että vaikka laitoksen avaintehtävät ovat nykyisin lääkärien miehittämiä ja suuressa osassa erilaisia tutkijanimikkeitä tosiasiassa tarvitaan lääkärin koulutusta, ei lääkärin tutkintoa voida ottaa huomioon palkkausjärjestelmässä.
Palosuo totesi, että pyrkimys arvioida eri työtehtävien vaativuutta on herättänyt monia kysymyksiä, joihin pitkään kestänyt valmisteluprosessikaan ei ole tuonut vastauksia. Ratkaisematta on, mikä on paras järjestelmä arvioida työn vaativutta ja sopiiko sama järjestelmä kaikkiin tehtäviin. Millainen tulisi olla peruspalkan ja henkilökohtaisen palkanosan suhde? Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia on vaikea kuvata ja vielä vaikeampi toteuttaa - arviot tahtovat jäädä joka tapauksessa subjektiivisiksi.
Yhteistyötä edunvalvontaan
Neuvottelutilaisuudessa pohdittiin sitä, miten valtion sektorilla toimivien lääkärien, hammaslääkärien ja eläinlääkärien edunvalvontaa voitaisiin jatkossa tehostaa. Keskeisiä ongelmia ovat lääkäriryhmien pienuus ja hajanaisuus sekä keskitetyn neuvottelumekanismin hajoaminen laitos- ja virastokohtaiseksi. Kokouksessa todettiin, että paras keino voiman lisäämiseksi on lääkärikartellin sisäisen yhteistyön vahvistaminen.
Valtion palveluksessa olevat lääkärit ovat järjestäytyneet edunvalvontaosastoiksi, jotka toimivat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa. Lääkäreillä on myös joitakin omia luottamusmiehiä mm. yliopistoissa ja puolustusvoimissa. Hammas- ja eläinlääkäreitä näissä työpisteissä on yleensä vain muutamia, mutta kokouksessa esitettiin, että heidän tulisi nimetä omat yhdyshenkilönsä vastaamaan yhteistyöstä lääkäriluottamusmiehen ja paikallisen edunvalvontaosaston kanssa.
Lääkäriliiton jäsenistä 1 255 toimii valtion palveluksessa, hammaslääkäreitä valtiolla on 152 ja eläinlääkäreitä 208.
