Työn juhlaa

Pääsiäisestä toivuttua on jo kiire valmistautua vapun viettoon. Ylioppilasaikojen jäätyä taakse ovat varsinaiset vappuperinteet päässeet haalistumaan, ellei lasketa ylioppilaslakki päässä tapahtuvaa risujen polttoa traditioksi. Vappua kutsutaan monissa kielissä myös työn juhlaksi - fête du travail, fiesta del trabajo. Hankala pitkäaikaistyöttömyys huomioon ottaen työtä voikin pitää juhlan aiheena. Lääkärityöttömyys on onneksi saatu hallintaan. Enimmillään työttömiksi työnhakijoiksi oli ilmoittautunut tammikuussa 1994 yhteensä 674 kollegaa. Tämän vuoden helmikuussa työttömiä lääkäreitä oli 238. Tässä joukossa on myös 53 lääketieteen kandidaattia, jotka ilmeisesti ovat ulkomaalaisia lääkäreitä, joilla ei ole täyttä laillistusta.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa tuota muutaman vuoden takaista lamatilannetta sijaiskieltoineen. Vastavalmistuneet kollegat joutuivat suoraan kortistoon ja moni valmistui ammattiin ilman käytännön työkokemusta kesäsijaisuuksista. Pizzataksin ja siivoojan töitäkin moni kokeili. Vastavalmistuneen hätä oli suuri: jos ei päässyt työhön kiinni, joutui pienelle Kelan päivärahalle ilman mahdollisuutta ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen. Eurolääkäripalvelun erityisvaltionosuus ja tutkimus-EVO helpottivat työllisyystilannetta yhdessä laman hellittämisen kanssa. Työaikalain vaikutukset lääkärityövoiman kysyntään ovat toistaiseksi jääneet varsin niukoiksi, eikä Kuntaliiton arvion mukaan kentällä ole erityisiä suunnitelmia lääkärinvirkojen olennaisesta lisäämisestä.

Näistä syistä opetusministeriön painostus lääkärikoulutuksen lisäämiseen tuntuu ylimitoitetulta. Vuonna 1997 sisäänottomäärä oli 365 opiskelijaa ja tiedekuntien alustavat suunnitelmat tälle kesälle ovat yhteensä 435 opiskelijaa. Opetusministeriön tavoite on 470 opiskelijaa. Monella muullakin alalla on varoiteltu ns. sikasyklistä, jolloin toiminta on vuoristoratamaisesti vuoroin alimitoitettua ja ylimitoitettua. Vaikka kysymyksessä olisi kuinka joustava ja kyvykäs ja hyvin resursoitu organisaatio, kitkaa syntyy väistämättä. Pätevien opettajien rekrytoiminen, ryhmäkokojen hallinta ja jo pelkästään tilakysymykset aiheuttavat ongelmia opetuksessa. Samaan aikaan kun valmistuvien lisensiaattien määrää pyritään lisäämään lähes 30 %:lla, on toisaalta muodostumassa pullonkaula erikoistumiskoulutukseen. Sekä apulaislääkäreiltä että kouluttajilta on kuulunut huolestuneita kommentteja, kun erikoissairaanhoidon säästöjen myötä ei sairaalassa ole sellaisia potilaita, joita tulevan erikoislääkärin pitäisi oppia hoitamaan. Myös koulutusvirkojen määrä näyttää jäävän liian pieneksi peruskoulutukseen nähden. Alkavan vuosituhannen myötä suuret ikäluokat tulevat eläkeikään - sekä potilaat että lääkärit. Tällöin tarvitaan lisää spesialisteja eikä suinkaan erikoistumattomia lääkäreitä. Suunnittelun ongelmana näyttää taas olevan sekä liian lyhytjänteinen että liian kapea näkökulma.

Lääkärien burn out -tutkimuksesta odotamme tietoja paitsi uupumisesta ja sairastelusta, myös työmotivaatiosta. Pätevää lääkärityövoimaa ei pienen maan kannata kouluttaa laajamittaiseen vientiin eikä myöskään siirtymään liian aikaisin eläkkeelle. Rahapalkan lisäksi tarvitaan myös muita motivaatiotekijöitä, elämänikäistä koulutusta, urakehitystä ja kannustavaa työilmapiiriä. Lääkärintyö on parhaimmillaan erittäin haastavaa, palkitsevaa, mielenkiintoista ja jopa hauskaa. Tältä tuntuu nyt varsinkin keväisen virkavapauden jälkeen takaisin potilastyöhön palatessa.