Autonomia vaatii vaalimista

Lääkäriliitolla on käynnissä laaja autonomiahanke. ­Marraskuisessa seminaarissa esiteltiin hanketta ja ­tarkasteltiin lääkärin autonomiaa ammatillisen kehittymisen ja valvovan viranomaisen näkökulmasta.

– Lääkärin ja profession autonomia on lääkärin, potilaan ja yhteiskunnan etu. Mutta autonomian ylläpitäminen edellyttää sen vaalimista ja sen tärkeyden ymmärtämistä. Autonomian merkityksen huomaa helposti vasta sitten, kun sen on menettänyt, totesi Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.

– Keskeistä on luottamus. Kun yhteiskunta luottaa ammattikuntaan ja kollegat toisiinsa, on hyvät edellytykset autonomialle.

Viranomaisvalvonta tukee omavalvontaa

Ryhmäpäällikkö Markus Henriksson Valvirasta käsitteli lääkärin autonomiaa terveydenhuollon valvonnan näkökulmasta.

Säädöksissä tai STM:n ohjeissa ei ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta luetteloa tehtävistä, joita lääkäri saa tai ei saa tehdä. Oikeudet, velvollisuudet ja vastuut perustuvat koulutuksella hankittuun pätevyyteen ja valmiuksiin sekä niitä määrittävään lainsäädäntöön.

– Kukin terveydenhuollon ammattihenkilö on itse vastuussa siitä, mitä tekee tai jättää tekemättä. Työnantaja ja esimiehet kantavat osaltaan omat vastuunsa. Viranomaisvalvonnan keskeinen tehtävä on varmistaa ja tukea omavalvontaa, Henriksson totesi.

Käypä hoito -suosituksista tulee Valviraan melko runsaasti kyselyjä. Henriksson korosti, että ne ovat vain yksi, vaikkakin tärkeä työväline potilaan hoidon suunnittelussa. Suositukset eivät ole määräyksiä, eikä niitä ole pakko noudattaa, mutta suositusten vastainen hoito on perusteltava tarkemmin kuin suositusten mukainen hoito.

Valviraan on tullut paljon yhteydenottoja myös tutkimus- ja hoitomuodoista, jotka ovat epätyypillisiä, eivät yleisesti hyväksyttyjä.

– Valvirassa ei ole luetteloa "hyväksytyistä"tai "kielletyistä"hoidoista. Kun Valvira arvioi hoitoa, joka ei ole yleisten hoitosuositusten mukainen, arvioidaan onko ammattihenkilö turvannut potilaan oikeuden yleisesti hyväksyttyihin tutkimuksiin ja hoitoon, onko potilasta riittävästi informoitu siitä, että kyseessä ei ole yleisesti hyväksytty hoito ja onko hoito riittävän turvallista hoidettavan sairauden aiheuttamaan riskiin nähden.

Ammattitaidon kehittäminen on lääkärin velvollisuus

Lääkäreillä on velvollisuus kehittää ammattitaitoaan ja osallistua tarpeelliseen täydennyskoulutukseen. Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajan Hannu Halilan mukaan täydennyskoulutuksen puutteen suhteen riskiryhmiä ovat päätoimiset yksityislääkärit, erityisesti kotivastaanotot, pienissä terveyskeskuksissa työskentelevät, pitkään työelämästä poissaolleet, pienten erikoisalojen ainoat lääkärit sairaaloissa ja maahanmuuttajalääkärit.

Jo yli puolessa EU:n jäsenmaista täydennyskoulutus on pakollista ja osassa näistä on käytössä ns. resertifikaatio eli lääkärin toimiluvan määräaikaisuus. Yleisimmin mittarina käytetään täydennyskoulutukseen osallistumista, esimerkiksi vähintään 250 tuntia viiden vuoden aikana.

EU:n ammattipätevyysdirektiivi edellyttää lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattihenkilöiltä ammatillista kehittymistä ja jäsenmailta siitä raportoimista EU:n komissiolle. Suomen valtion vuosi sitten komissiolle antamassa raportissa mainittiin esimerkkeinä hyvistä käytännöistä Suomen Lääkäriliiton ja Suomen Hammaslääkäriliiton erityispätevyysjärjestelmät ja Pro Medicon Taitoni.fi-työkalu.

– Taitoni.fi sisältää sähköisen koulutuskalenterin ja ansioluettelon. Sen avulla ammatillinen kehittyminen on yhdessä paikassa dokumentoituna. Taitoni.fi toimisi ammatillisen kehittymisen osoittamisessa myös mahdollisen resertifikaation tullessa, Halila totesi.