Lääkärin Suomi 100/25. Taistelu syöpää vastaan keskittyy: yhdistys, sädehoitolaitos ja radiumkanuuna
Lääkäri hoitaa potilasta radiumkanuunalla Unioninkadun sädehoitolaitoksessa. Kanuunan toiminta alkoi vuonna 1939, ja sen hankinnassa oli avustanut Waldemar von Frenckellin säätiö. Röntgenlääkärin ja -hoitajan ammatti oli työterveydellisesti yksi riskialteimmista lääketieteen aloista.
"Keski-iän kohotessa ja ehkä sivilisaation vaikutuksesta elämäntapoihin osoittaa syöpätauti lisääntymisen merkkejä maailmassa."
Syöpädiagnoosia pidettiin 1930-luvun alussa melko varmana kuolemantuomiona. Leikkauksiin tultiin liian myöhään, ja potilaita hoidettiin siellä täällä erilaisissa sairaaloissa. Tarvittiin keskittymisen mukanaan tuomaa tietoa ja hoitokokemusta.
Vuonna 1936 perustettiin sekä Syöpäyhdistys että maan ensimmäinen sädehoitoklinikka Helsingin Unioninkadulle. Klinikassa oli nelisenkymmentä potilaspaikkaa, ja sen ylilääkärinä toimi Syöpäyhdistyksen sihteeri Sakari Mustakallio. Laitoksessa annettiin röntgenhoitoa sekä paikallista radiumhoitoa neulojen ja laattojen avulla. Mustakallio totesi sädehoidolla olevan hyviä, etenkin palliatiivisia vaikutuksia.
5. huhtikuuta 1939 lehdistö uutisoi Suomen ensimmäisen radiumkanuunan toiminnan alkamisesta. "7 miljoonan omaisuus 1000-kiloisessa kojeessa takaa syöpäpotilaan paranemisen 20–30 prosenttisesti", otsikoi Uusi Suomi. Odotettu "etäishoidon" mahdollistava hoitolaite oli saapunut sädehoitolaitokselle Tukholmasta.
