Lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston suositus 2003 täydennyskoulutuksen järjestämiseksi

Yhdeksänjäsenisen arviointineuvoston ensimmäisenä puheenjohtajana toimii professori Amos Pasternack ja siinä ovat edustettuina perustajajärjestöjen lisäksi erikoislääkäriyhdistykset ja lääketieteelliset tiedekunnat.

Arviointineuvoston ensimmäisenä tehtävänä on lääkärien täydennyskoulutuksen laatukriteerien luominen. Neuvosto arvioi lääkärien täydennyskoulutustarpeita, seuraa täydennyskoulutuksen toteutumista ja kehittää sitä. Jatkossa arviointineuvosto päättää koulutustilaisuuksien ja koulutuksen järjestäjien hyväksymisestä kriteeristönsä perusteella.

Taustaa

Lääkäreillä on eettinen velvollisuus ylläpitää ammattitaitoaan.

Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä vuodelta 1994 (18. pykälä Täydennyskoulutusvelvollisuus) todetaan: Terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee luoda edellytykset sille, että ammattihenkilö voi osallistua tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen.

Suomen Lääkäriliiton hallitus hyväksyi kokouksessaan 7.5.1999 koulutusvaliokunnan valmisteleman suosituksen lääkärien täydennyskoulutuksen suuntaviivoiksi. Suositus sisältää 14 teesin muodossa kattavasti lääkärijärjestöjen näkemyksen täydennyskoulutuksen lähtökohdista, tavoitteista ja järjestämisestä sekä edellytyksistä ja työnantajan ja työntekijän velvollisuuksista.

Kansallisen terveysprojektin työryhmämuistiossa 9.4.2002 tuotiin esille täydennyskoulutukseen liittyvinä ongelmina puutteellinen rahoitus, terveydenhuollon yksiköiden erilaiset lähtökohdat ja resurssit täydennyskoulutukseen osallistumiseksi, täydennyskoulutuksen kattavuuden ja laadun ongelmat sekä opetusmenetelmiin liittyvät kysymykset.

Kansallisen terveysprojektin työn pohjalta valtioneuvosto teki 11.4.2002 terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutusta koskien seuraavat periaatepäätökset: Henkilöstölle järjestetään täydennyskoulutus, joka peruskoulutuksen pituudesta sekä työn vaativuudesta ja toimenkuvan muuttumisesta riippuen on keskimäärin 3-10 päivää vuodessa. Täydennyskoulutuksen kustannusvastuu on työnantajalla. Terveyskeskusten ja sairaaloiden tulee huolehtia siitä, että lääketeollisuuden ja muiden yritysten terveydenhuoltohenkilöstölle suuntaama koulutustuki ohjataan yksittäisten henkilöiden sijasta yksiköille, jotka päättävät tuen ohjaamisesta.

Suosituksen tarkoitus

Tämän täydennyskoulutuksen laatukriteereitä koskevan suosituksen tarkoituksena on tuoda esille lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston ja sen perustajajärjestöjen näkemykset hyvästä täydennyskoulutuksesta. Suositus on lääkärijärjestöjen näkemys täydennyskoulutuksen kehittämisestä jatkossa kansallisen terveysprojektin ja valtioneuvoston periaatepäätöksen huhtikuussa 2002 linjaamien suunnitelmien pohjalta. Tämän suosituksen pohjalta myöhemmin laadittavan yksityiskohtaisemman ohjeistuksen tarkoituksena on myös auttaa käytännössä täydennyskoulutuksen järjestäjiä.

Täydennyskoulutukseen osallistuminen

Lääkärin tulee jatkuvasti pitää yllä korkeaa ammattitaitoaan ja kartoittaa tietojaan ja taitojaan. Lääkärien täydennyskoulutukseen osallistumisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Laatukriteerit täyttävään täydennyskoulutukseen osallistuvaa ja ammattitaitoaan kehittävää lääkäriä tulee palkita.

Lääkärin tulee arvioida omat täydennyskoulutustarpeensa ja hänen on hyvä kirjata oppimisaktiviteettinsa.

Osallistujien täydennyskoulutuksesta laatima itsearviointi toimii työpaikalla käytävien kehityskeskustelujen pohjana.

Täydennyskoulutuksen tavoitteet ja suunnittelu

Lääkärien täydennyskoulutuksen tulee olla kattavaa ja koordinoitua. Hyvä täydennyskoulutus ottaa huomioon niin lääkäriosallistujien, potilaiden kuin terveydenhuoltojärjestelmänkin tarpeet.

Täydennyskoulutuksen tulee olla tavoitteellista ja sen avulla kehitetään lääkärin valmiuksia oman toiminnan jatkuvaan arviointiin ja kehittämiseen.

Täydennyskoulutuksen järjestäjätahoina keskeisiä ovat lääkärijärjestöt, terveydenhuollon toimintayksiköt ja yliopistot.

Täydennyskoulutuksen suunnittelussa on kartoitettava koulutuksen kohderyhmän tarpeet pitkäjänteisesti. On tärkeää, että koulutuksen kohderyhmän edustaja on suunnittelussa mukana.

Koulutustilaisuuksien järjestäjällä olisi suotavaa olla vakiintunut toimintamalli tilaisuuksien suunnittelemiseksi.

Oppimismenetelmien tulee olla vaihtelevia ja tilanteeseen sekä kohderyhmään sopivia. Keskeisiä oppimismenetelmiä ovat omaehtoisen opiskelun lisäksi luento-opetus, interaktiivinen opetus, pienryhmäopetus, käytännön harjoittelu, etukäteismateriaaliin liittyvät tehtävät sekä tehtävät kurssin aikana.

Täydennys- koulutuksen arviointi

Koulutuksen arviointi antaa palautetta koulutuksen järjestäjille, kouluttajille ja osallistujille. Arvioinnilla mitataan koulutusprosessin onnistumista, tuloksia ja vaikuttavuutta. Järjestäjien tulee seurata kurssipalautetta jatkuvasti.

Täydennyskoulutuksen arviointi jakautuu ennen koulutusta, sen aikana ja sen jälkeen tapahtuvaan arviointiin sekä osallistujan itsearviointiin omasta oppimisestaan.

On suositeltavaa, että osallistumistodistuksen saaminen kytketään osallistujan antamaan arviointiin.

Täydennyskoulutuksen määrälliset minimitavoitteet ja rahoitus

Täydennyskoulutuksesta aiheutuvat kustannukset ovat osa normaalia terveydenhuollon toimintaa ja rahoitusta. Ensisijainen vastuu niiden kattamisesta on työnantajilla.

Lääkärillä tulee olla oikeus ammatin edellyttämään työpaikan ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen työnantajan kustannuksella vähintään kahden viikon ajan (10 työpäivää) vuodessa. Sen tulee koostua sovitut laatukriteerit täyttävästä koulutuksesta. Määrällisessä minimitavoitteessa on otettava huomioon yksilölliset työtehtävien asettamat vaatimukset.

Lääkärillä on oltava edellytykset seurata ammattialansa kehitystä jokapäiväisessä työssään. Työaikaan tulee sisältyä työpaikkakoulutusta ja henkilökohtaista täydennyskoulutusta vähintään viisi tuntia viikossa.

Täydennyskoulutuksen rahoitus - yhteistyö lääketeollisuuden kanssa

Lääkärien ja lääketeollisuuden yhteistyön päämääränä on oltava terveydenhuollon edistäminen. Lääketeollisuudella ja muulla lääketieteeseen liittyvällä teollisuudella on merkittävä rooli lääkärien täydennyskoulutuksen tukemisessa. Lääkärien ja lääketeollisuuden välisissä suhteissa on huolehdittava siitä, että lääkärin riippumattomuus ja ammatillinen autonomia säilyvät.

Täydennyskoulutuksen julkisen rahoituksen riittämättömyyden vuoksi teollisuuden tuki on tärkeää koulutustilaisuuksia järjestettäessä. Lääkärien ja teollisuuden koulutustilaisuuksia koskevalle yhteistyölle tulee luoda ohjeet, jotka perustuvat sidonnaisuuksien avoimeen tunnustamiseen. Näitä ohjeita noudattaen eturistiriidat voidaan välttää.

Lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston mielestä kaupallisen tahon kokonaan tai osittain taloudellisesti tukeman koulutuksen kohdalla on suositeltavaa, että

- koulutuksen tavoitteena on ammatillisten valmiuksien ja tieteellisen tiedon välittäminen

- koulutuksen järjestäjänä on lääkärijärjestö, yliopisto tai terveydenhuollon toimintayksikkö

- koulutuksen sisällön kontrolli on lääkäriyhteisöllä

- yrityksen rahoituksen tulee kohdistua koulutustilaisuuden yleisiin kustannuksiin koulutusta järjestävän organisaation kautta

- koulutustilaisuuteen liittyvän vieraanvaraisuuden tulee olla tasoltaan kohtuullista

- kaupallisen yrityksen taloudellisen tuen tulee olla avoimesti näkyvissä koulutustilaisuuden ohjelmassa.