Lääkäriliiton lausunto: Täydennyskoulutukseen panostamisessa vielä paljon tehtävää
Suomen Lääkäriliitto on antanut sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon täydennyskoulutukseen liittyvistä lakimuutoksista kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolain 10 §:ään
- Täydennyskoulutusta koskevien määräysten sijoittaminen kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin on oikea ratkaisu, todetaan liiton lausunnossa.
Parhaillaan toimiva STM:n täydennyskoulutustyöryhmä tulee antamaan laajemmat suositukset, jotka koskevat mys yksityistä terveydenhuoltoa ja ammatinharjoittajia.
Liitto toteaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (18 ¤) mainittu ammattihenkilön velvollisuus ylläpitää ja kehittää ammattitoimintaansa ja toisaalta työnantajan velvollisuus luoda edellytys täydennyskoulutukseen osallistumiseen eivät ole olleet riittäviä määräyksiä turvaamaan täydennyskoulutukseen osallistumista.
- Sen vuoksi kansallisen terveysprojektin linjausten mukaisesti on hyvä, että suomalaiseen lainsäädäntöön saadaan asiasta sitovampia määräyksiä.
Lakiehdotuksen perusteluissa on kattava katsaus täydennyskoulutusta koskevaan lainsäädäntöön ja nykytilaan kotimaassa ja eräissä eurooppalaisissa valtioissa.
- Tämä vertailu osoittaa, että täydennyskoulutukseen panostamisessa on Suomessa vielä paljon tehtävää.
Lausunnossa muistutetaan, että Lääkäriliitto tutkii lääkärien täydennyskoulutukseen osallistumista ja sen rahoitusta ja toimii tässä suhteessa mielellään yhteistyössä STM:n kanssa.
Täydennyskoulutuksen määrällisissä tavoitteissa kansallisessa terveysprojektissa todettiin vuositasolla henkilöstön tarvitsevan täydennyskoulutusta vähintään 3-10 päivää.
- Valtioneuvoston periaatepäätksessä 11.4.2002 sanamuoto oli muuttunut "keskimäärin" 3-10 päivää vuodessa. Tämä ei ilmeisesti ole tarkoituksellinen muutos, mutta se voi merkitä täydennyskoulutuksen määrän vähenemistä. Toisaalta ilmaisu "keskimäärin" mahdollistaa vuositasolla suuremmankin osallistumismäärän.
MINIMI EI SAA MUODOSTUA MAKSIMIKSI
Lääkäriliiton mielestä minimi- tai keskimääräiset tavoitteet eivät saa muodostua maksimeiksi.
- Erityisesti lääkärien kohdalla vuositasolla yksittäisen lääkärin täydennyskoulutustarve voi ylittää nämä määrät huomattavastikin.
Liiton mukaan tulee lääkärien kohdalla huomioida se, että ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää useimmissa tapauksissa työpaikan ulkopuolista koulutusta, joka monissa kohdin on tarpeellista hankkia ulkomailta.
- On itsestään selvää, että lääkärit terveydenhuollon pisimmälle koulutettuina ja vastuullisimpia tehtäviä suorittavana ammattiryhmänä tarvitsevat määrältään eniten täydennyskoulutusta.
Lakiesityksen perusteluissa viitataan täydennyskoulutuksen määrän riippuvan peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvan muuttumisesta.
- Toimenkuvan muuttuminen on turhan rajaava ilmaisu ja voitaisiin korvata pelkällä toimenkuvalla.
Lausunnossa todetaan, että kohderyhmän tulee ensisijaisesti, varsinkin rajallisten resurssien vallitessa, olla terveydenhuollon henkilöstö, vaikka suositustasolla muukin henkilöstö voi tulla kyseeseen.
KUSTANNUSVASTUU ON TYÖNANTAJALLA
Valtioneuvoston periaatepäätöksen ja nyt lausunnolla olevien lakiehdotusten perusteluiden mukaan täydennyskoulutuksen kustannusvastuu on työnantajalla.
- Kuitenkin ehdotetuissa lakiteksteissä todetaan terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän vain huolehtivan siitä, että henkilöstö osallistuu täydennyskoulutukseen. Tämä jättää mainitsematta työnantajan kustannusvastuun, joka tulisi mainita myös laissa. Muussa tapauksessa tästä tulee säätää STM:n tarkemmilla ohjeilla asetuksen kautta, toteaa Lääkäriliitto.
Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan kuntien lisäkustannuksiksi arvioidun 40 milj. euroa, josta valtion osuus on noin 12 milj. euroa.
- Tämän rahoituksen tulee kohdistua nimenomaan henkilöstön täydennyskoulutuksen tehostamiseen eikä sitä tule käyttää järjestelmän hallinnointiin. Esitetylle summalle ei ole olemassa tarkkoja perusteluja ja on tärkeää huomata, että täydennyskoulutukseen tulee kuntien panostaa huomattavasti tätä enemmän. Lisääntyneen valtionosuuden vuoksi tulee STM:n saada varmuus siitä, että valtion rahoitus kohdistuu nimenomaan henkilöstön täydennyskoulutukseen.
Lakiehdotuksessa mainitaan STM:n mahdollisuudesta tarvittaessa antaa asetuksella tarkempia ohjeita.
- Tämä on välttämätöntä, koska kuntatasolla suosituksenasteiset ohjeet eivät riitä rahoituksen varmistamiseen.
Liitto esittää, että tarkemmilla ohjeilla tulee myös säätää täydennyskoulutuksen laadusta. Lääkäriliitto on vuonna 1999 laatinut oman suosituksensa lääkärien täydennyskoulutuksen suuntaviivoista ja lääkärijärjestöjen yhteinen lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvosto oman suosituksensa vuonna 2002.
- Nämä toimivat hyvinä lähtökohtina arvioitaessa lääkärien täydennyskoulutuksen laatua.
