Professori Amos Pasternack: Lääkärien ammatti-identiteetti säilytettävä säästöjen paineissa
Ristiriidat lääkärin ammattietiikan ja käytännön työn välillä sekä huoli lääkärin toiminnallisen itsenäisyyden menettämisestä ovat olleet taustana lääkärijärjestöjen julkilausumalle, joka käsittelee lääkärin etiikkaa ja terveydenhuollon ongelmia. Idean isä on Amos Pasternack, joka myös johti julkilausuman tehnyttä työryhmää.
Tampereen yliopiston sisätautiopin professorina ja lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina toiminut Amos Pasternack kokosi Lääkäriliiton, Duodecimin ja Finska Läkaresällskapetin työryhmän, joka sai äskettäin urakkansa valmiiksi. Julkilausuma ottaa voimakkaasti kantaa lääkärin ammatti-identiteetin ja ammattietiikan säilymisen puolesta terveydenhuollon säästöjen kurimuksessa.
- Keskeistä lääkärin ammattietiikassa on potilaan hyvinvointi ja toimiminen hänen parhaakseen. Jatkuvasti kasvava palvelujen kysyntä terveydenhuollossa, väestön ikärakenteen muuttuminen ja terveydenhuollon henkilöstöpula ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että lääkärit kokevat otteen omaan työhönsä olevan ikään kuin hukassa. Palvelujen tarvetta kasvattaa ennen kaikkea väestön ikääntyminen, ja teknologian kehityksen ansiosta voidaan tehdä kalliisti paljon sellaista, mitä ei aiemmin osattu edes ajatella. Tällöin syntyy siis epätasapaino palvelujen kysynnän ja niiden toteuttamisen välillä. Lääkärit kokevat kovin usein, että heillä ei ole riittävästi aikaa paneutua yksittäisen potilaan ongelmiin ja keskustella hänen kanssaan. Kun lääkäri työskentelee kovassa kiireessä, tulee toiminnasta väistämättä myös pintapuolista ja epävarmuus saattaa korostua, Pasternack toteaa.
- Lääkärijärjestöjen julkilausuman alkusysäyksenä oli se, että lääkärit ovat ilmaisseet tavan takaa huolestumistaan työnsä luonteesta ja mahdollisuuksistaan toimia ammattietiikkansa mukaisesti. Lääkärijärjestöt olivat yksimielisiä siitä, että nyt on sopiva ajankohta kertoa julkisuudessa, kuinka tämän ajan ongelmat heijastuvat lääkärin ammatin harjoittamiseen ja ammattietiikkaan. Yksi päällimmäisiä lääkärien huolenaiheita on ollut tunne toiminnallisen itsenäisyyden menettämisestä ulkopuolisen maksajan etujen väliintulon vuoksi.
- Korostamme julkilausumassa myös potilaan autonomian merkitystä. Potilaalla on oltava keskeinen asema terveyspalvelujärjestelmässä, ja ratkaisuja tehtäessä hänen tahtonsa on ensisijainen. Hoitoratkaisujen tulee olla kuitenkin myös eettisesti oikeita ja mitä tahansa potilaan vaatimia asioita ei saa tehdä. Yhteiskunnan täytyisi toimia terveydenhuollon epätasa-arvon poistamiseksi, ja kuntien välillä ei saa olla suuria eroja potilaiden hoitoon pääsyssä. Suomalaisen terveydenhuollon polttavimpia ongelmia ovat tällä hetkellä juuri hoitoon pääsyn viivästyminen sekä henkilöstöpula.
LÄÄKÄRIEN HUOLEHDITTAVA KOULUTTAUTUMISESTAAN
Amos Pastenackilla on pitkä perspektiivi lääkärien koulutukseen, sillä hän on vastannut kymmenen viime vuoden ajan Tampereen yliopiston lääkärikoulutuksen kehittämisestä. Pasternackin mielestä tulevien lääkärien pitäisi opiskella lääketieteen lisäksi muun muassa yhteiskuntatieteitä, filosofiaa ja etiikkaa, jotka auttavat ymmärtämään ihmistä kokonaisuutena. On tärkeää, että lääkäri tajuaa, kuinka ihminen toimii ja reagoi. Humanistiset tieteet antavat lääkäreille hyviä työkaluja tähän tehtävään. Tampereen yliopiston lääkärikoulutuksessa on kehitetty ongelmakeskeistä oppimista, jota käytetetään läpi peruskoulutusohjelman.
- Lääkärikoulutuksen merkittävä haaste on tasapainoilu kiihtyvän teknologisen kehityksen ja täyden lääkäriyden välillä. Pitää kouluttaa sellaisia lääkäreitä, jotka ovat generalisteja. Täytyisi olla riittävästi esimerkiksi yleissisätautilääkäreitä, yleiskirurgeja ja yleislastentautilääkäreitä, jotka osaavat valita potilaiden joukosta muuta asiantuntemusta tarvitsevat. Lääkärien peruskoulutukseen ei voi sisältyä erkoisalojen hienouksia.
- Lääkärikoulutuksella riittää lähitulevaisuudessa tehtäviä. Valtavasta, jatkuvasti karttuvasta tietotulvasta täytyy osata karsia oleellinen ydin. Kansainvälistymisen myötä lääkärien pitää ymmärtää eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Lääkärien täydennyskoulutuksen järjestäminen onkin yksi lääkärijärjestöjen julkilausuman keskeisistä kohdista. Lääkärien koulutuskysymyksissä aimo askel eteenpäin on kansallisen terveysprojektin kohta, jossa täydennyskoulutuksesta puhutaan sekä työnantajan että työntekijän velvollisuuksina. Lääkärien täytyy myös huolehtia itse omasta kouluttautumisestaan, olla jatkuvasti ajan tasalla, Pasternack linjaa.
ARAT ASIAT MYÖS KESKUSTELUUN
- Potilaan parhaaksi toimittaessa täytyy muistaa myös yhteiskunnan asettamat reunaehdot. Yhden potilaan huippukallis hoito loppuun asti vietynä voi riistää joltakin toiselta mahdollisuuden saada hoitoa. Tällöin lääkärin täytyy pystyä tekemään oikeita ratkaisuja ammattitaitonsa pohjalta.
- Myös lääkärit ovat erehtyväisiä ihmisiä, ja heidän pitäisi osata tunnistaa ja tutkia, miksi jokin virhe tapahtui. Kollegojen kanssa täytyisi keskustella enemmän tällaisista aroista asioista.
Pasternack sanoo, että lääkärien pitäisi osallistua nykyistä innokkaammin priorisointikeskusteluun.
- Ihmisten tulisi ymmärtää oikein, mitä priorisoinnilla tarkoitetaan. Useimmille tulee priorisoinnista mieleen heti jotakin negatiivista, vaikka se on positiivinen asia. Keneltäkään ei kielletä hoitoa, vaan asiat pannaan tärkeysjärjestykseen ja hoidetaan sitä, mitä pystytään. Jos lääketieteen keinoin ei ole mahdollisuuksia hoitaa jotakin, jätetään se hoitamatta. On tehtävä siis asioita, joilla tiedetään olevan vaikutusta. Käytännön työssä lääkärit joutuvat punnitsemaan jatkuvasti hoidon haittoja ja hyötyjä, mutta he ovat olleet aika passiivisia yhteiskunnallisessa priorisointikeskustelussa. Lääkärien asiantuntemusta tarvitaan kuitenkin näissä ylätason priorisointipohdinnoissa. Mielestäni priorisointikysymyksistä pitäisi keskustella avoimemmin positiivisessa hengessä, tähdentää Pasternack.
