Työelämän muutos ja hyvinvointi
Viiden erva-alueen luottamusmiehet kokoontuivat kevään aikana kaksipäiväisiin koulutuksiin. Ensimmäinen päivä oli varattu ajankohtaisille sote-asioille, toisen päivän teemana oli työhyvinvointi.
Anu järvensivun mukaan arjen työn uudenlainen organisoitumistapa sopii huonosti yhteen vanhanaikaisen organisaatio-, johtamis- ja tietojärjestelmäajattelun kanssa.
Luottamusmiehet miettivät työn kuormittavuuden ja työhyvinvoinnin tekijöitä.
Tampereella luottamusmiehet saivat vierailevaksi luennoitsijaksi dosentti Anu Järvensivun Työterveyslaitokselta. Järvensivu on tutkinut työelämän muutoksia tulevaisuussuuntautuneesti. Lääkäriliiton, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Työterveyslaitoksen yhteistyössä toteutetun Lääkärin työolot ja terveys 2015 –kyselytutkimuksen tulokset olivat Järvensivun mukaan hyvin samankaltaisia kuin yleensä tämän päivän asiantuntijatyössä.
Päivän aikana pohdittiin sitä, miten muuttuva työelämä selittää asiantuntijoiden kokemusta työelämän kuormittavuudesta. Muutoksia on tapahtunut monikerroksisesti yhteiskuntatasolla, organisaatiotasolla ja yksilötasolla: työpaikat ovat verkostoituneet, toiminnan prosessit ovat muuttuneet, ja yksilöiden arkipäivään on tullut uudenlaisia isoja kysymyksiä. Työelämän muutos on myös globaalia.
– Aikataulukaoottisuus ja työn katkoksellisuus ovat hyvin tyypillisiä kokemuksia. Yksi sähköposti saattaa muuttaa koko päivän, ja hoitamista vaativia viestejä tulee yhä enemmän monikanavaisesti, Järvensivu kertoo.
– Lääkäreillä on perinteisesti ollut vapaus harjoittaa sivutoimia, toisin kuin monilla muilla aloilla, joilla kilpailua on rajoitettu. Yhä useampi joutuu kuitenkin miettimään, missä, miten ja millaisessa työsuhteessa työskentelee. Ajankohtaiseksi on tullut myös kysymys oikeuksista koskien työn tuotoksia.
Työelämä murroksessa
Moni tutkija on sitä mieltä, että työjärjestelmä on murroskohdassa eli kriisissä. Kun ongelmat ovat kytkeytyneitä toisiinsa, yhden parantaminen huonontaa toista.
– Olemme tottuneet siilomaiseen asioiden tarkasteluun, joka ei sovi nykyiseen tilanteeseen. Edellinen vastaava työelämän murros on ollut Suomessa myöhään tapahtunut teollinen vallankumous, jolloin ihmiset siirtyivät alkutuotannosta palveluihin.
– Kysymykset muutosvastarinnasta ovat hankalia, koska kaikki asiat näyttävät erilaiselta eri näkökulmista. Joskus uudet asiat ovat parempia kuin vanhat, mutta ihminen muuttuu hitaasti, Järvensivu toteaa.
Murroksessa on tapahtumassa sekä ammattien muutos että työn ja toimeentulon eriytyminen toisistaan. Digitalisaatio ja 3D-tulostus mahdollistavat yllättäviä asioita, ja robotisaatio korvaa laajamittaisesti ihmistyötä. Ihminen on vahvoilla luovuudessa, läsnäolossa, moraalissa ja tunteissa.
– Teknologialla on taipumus tulla nopeasti sitten kun se vihdoin tulee. Valtavasta potentiaalista huolimatta digitaalisuuden hyödyntäminen on vielä vähäistä. Iso kysymys koskee terveystietoja: kuka ne omistaa ja miten pitäisi suhtautua siihen, että potilas hakee internetistä kaikenlaista tietoa itse ja menee lääkärin vastaanotolle tilaamaan haluamiaan palveluita.
– Ihmiset tekevät yhä enenevässä määrin monitahoista työtä ja työnkuvat ovat muuttuneet varsinkin asiantuntijatyössä. Myös lääkärit naputtelevat itse asiat tietokoneelle ja aikaa jää vähemmän potilaalle. Säheltämiseen saattaa mennä puolet työajasta, Järvensivu arvioi.
Perinteisestä palkkatyöstä ollaan siirtymässä monityösuhteisiin ja erilaisiin kevytyrittäjyyskonsepteihin. Lääkärit ovat tehneet jo pitkään työtä erilaisissa rooleissa ja keikkatyöläisinä ryhtymättä varsinaisesti yrittäjäksi.
– Ihmiset lähtevät nykyään isoista organisaatioista itsensä työllistäjiksi. Tätä kautta on saavutettu työn itsenäisyyttä ja parempia rajaamisen mahdollisuuksia. Aiemmin yrittäjän työ oli määrätön ja palkansaajan työaika rajallinen, mutta asiat ovat muuttuneet.
– Irtisanomisia on tänä päivänä valtavasti ja ne johtuvat pääasiassa rakennemuutoksesta, eivät niinkään taantumasta, Järvensivu huomauttaa.
Lineaarisuudesta verkostoihin
Työyhteisöstä puhutaan selkeänä ja rajattuna, mutta ihmiset kuuluvat moniin muuntuviin, eri tavoin määrittyviin, kasvokkaisiin ja virtuaalisiin yhteisöihin.
– Työntekijän pitää rakentaa ja hallinnoida omaa yhteisöllisyyttään, ja tästä syntyy paljon kognitiivista kuormaa, jota ei ollut entisessä johdon saneluun perustuvassa palkkatyömallissa. Olen tutkinut työyhteisönäkökulmasta isoa sairaalaa julkisella puolella ja löytänyt hyvin hajanaisia työyhteisöjä. Työprosessin organisoituminen ja vuorotyö tekevät moninaisuutta, ja on yleistä, että tehdään erilaisia projekteja eri työnantajilla työskentelevien tiimien kesken, Järvensivu kertoo.
Työ ei ole enää lineaarinen prosessi vaan iso monimutkainen järjestelmä, jota ei voi hallita eikä ennalta kuvata täysin. Työn verkostomaisuus ja monimutkaiset sidokset aiheuttavat työelämän häiriöherkkyyden.
– Nykytyöelämän logiikassa puhutaan perhosvaikutuksesta: kun yhdessä paikassa tapahtuu jotain, ongelma leviää verkostossa eksponentiaalisesti. Samalla arjen työn uudenlainen organisoitumistapa ja kytkeytyneisyys sopivat huonosti yhteen vanhanaikaisen organisaatio-, johtamis- ja tietojärjestelmäajattelun kanssa.
– Ongelmat työpaikoilla ja lääkärien kokema uupumisriski voivat kääntyä sairauksiksi. Tarvitaankin uusia vaihtoehtoisia tapoja hahmottaa työtä, johtamista ja organisaatioita, sekä palkitsemiskäytäntöjä, jotka edistävät ihmisyyden arvoja – luottamusta, toisten arvostamista, yhteistyötä ja solidaarisuutta, Järvensivu päättää.
Luottamusmiehet hyvinvoinnin kehittäjinä
TAYS-ervan luottamusmiehet pohtivat ryhmissä työn kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä ja suunnittelivat kehitysehdotuksia hyvinvoinnin tukemiseen. Linjassa Lääkärin työolot ja terveys 2015 -kyselytutkimuksen tuloksien kanssa tärkeimmiksi kuormittavuustekijöiksi nimettiin toimimattomat tietojärjestelmät ja kiire. Toisaalta tuotiin esiin tyytyväisyyttä työhön: lääkärikunta nähtiin positiivisena ammattikuntana, joka pitää paljon työstään.
Haasteita löydettiin perheen ja työn yhteensovittamisessa. Lääkäreinä on paljon nuoria äitejä, joten esimerkiksi osa-aikaista työntekoa pitäisi tukea paremmin. Ylipäänsä omia vaikutusmahdollisuuksia työn järjestelyyn ja oman työn kehittämiseen pitäisi olla enemmän.
Tiimityötä varsinkin perusterveydenhuoltoon kaivattiin lisää, samoin tutoroinnin laajentamista. Nuorilla lääkäreillä on tuoretta tietoa ja kokeneilla lääkäreillä kokemusta, joten yhteistyöstä syntyisi synergiaetua.
Työhyvinvointia lisäävät avoimuus ja hyvä työilmapiiri, sekä tunne oikeudenmukaisuudesta muun muassa palkkauksen suhteen. Lääkäreille on tärkeää myös kollegiaalisuuden vaaliminen. Vaikka digitalisaatio muuttaakin työelämää, kaikkea ei voi tehdä digitaalisesti. Lääkäri voisi kehittää vielä enemmän ihmisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen taitojaan – näissä kun kone jää helposti kakkoseksi.
