Lääkäreiden määrä on ollut kuuma peruna niin pitkään kuin olen itse seurannut mediaa, ja vanhempieni kertoman mukaan se on ollut sitä jo silloin kun he ovat alkaneet seurata mediaa. Lääkäreiden määrästä ja riittävyydestä on kannettu huolta todennäköisesti niin pitkään, kuin terveydenhuoltojärjestelmä on ollut olemassa Suomessa.

90-luvun laman yhteydessä koulutusmääriä on laskettu, mutta viimeiset vuodet koulutusmäärä ja sisäänotto ovat kasvaneet tasaisesti käytännössä vuosittain. Kun tähän lisätään ulkomailla kouluttautuneet lääkärit, jotka palaavat Suomeen töihin, niin työuransa aloittaa useampia lääkäreitä kuin meitä eläköityy. Aiemmin yksi on voinut sopia työt viidelle, kunhan nyt jostain saadaan lääkäreitä. Nykyään saattaa joutua lähettämään CV:nkin ja käydä haastattelussa ennen kuin saa paikan.

Kilpailtuja erikoisaloja ja työpaikkoja on tietenkin aina ollut olemassa ja tulee olemaankin, mutta lääkäreiden määrän lisääntyminen on alkanut tarjota paikoin valinnanvaraakin.

Varma ja taattu

Lääkärin ammattia on myös aina pidetty melko varmana työnä ja taattuna toimeentulona. Talouden suhdanteesta huolimatta ihmiset sairastavat, ja siten myös tarvitsevat hoitoa. Työpaikkaa ei välttämättä ole saanut juuri siitä klinikasta ja kaupungista missä haluaisi olla, mutta kyllä jonnekin on aina työllistynyt. Palkka on ollut hyvä, joten miksikäs sitä ei kouluttautuisi lääkäriksi?

Aiemmin YT-neuvotteluissa ainakin itselläni on ollut se käsitys, että lääkärit ovat melko koskemattomia. Virka suojaa, ja potilaita ei voida hoitaa ilman lääkäreitä.

Uusi trendi vaikuttaa kuitenkin olevan se, että myös potilastyötä tekevät lääkärit kuuluvat YT-neuvotteluiden piiriin. Säästötalkoot ovat alueilla yhteiset, eikä toisaalta työpaikan toimivuuden kannalta ole kestävää, että yksi ammattiryhmä on koskemattoman asemassa muihin verrattuna.

Samaan aikaan kuitenkin mediassa säännöllisesti peräänkuulutetaan sitä, miten koulutusmäärä tulisi tuplata tai miten Suomeen tarvitaan tuhat lääkäriä lisää välittömästi.

Kenellä on rahaa palkata nämä lääkärit?

Vaikka osa hyvinvointialueista saakin katettua alijäämänsä, kasvavat kulut nopeammin kuin budjetit. Erikoislääkäreitä ei myöskään voida vetää hatusta, vaan erikoistuvien koulutukseen menee rahaa ja resursseja, jotka ovat pois potilastyöstä.

Lääkärien määrän lisääminen?

Kun katsoo Kuntarekrystä avoimia työpaikkoja lääkäreille, on etusivun 24 paikasta peräti 10 apulaisylilääkärin tai ylilääkärin paikkoja, ja 7 ylipäänsä erikoislääkärin virkoja. Näihin kouluttautuminen kestää valmistumisestakin laskettuna vähintään kuutisen vuotta, esihenkilötasolle todennäköisesti vielä pidempään. On myös hyvin eri asia kouluttautua erikoislääkäriksi kliiniseen työhön kuin haluta toimia esihenkilöasemassa, joka etenkin isommassa yksikössä voi merkitä kliinisestä työstä luopumista. Harvempi kouluttautuu yli vuosikymmenen ajan vain päätyäkseen hallintoon.

Toistaiseksi uusille erikoislääkäreille on tarvetta, ja määrä on ennusteiden mukaan kasvamassa. Myös STM on hiljattain todennut, että nyt koulutettavien erikoislääkäreiden määrä on riittävä, mikäli koulutuspaikat kohdennetaan oikein (1).

Tästä huolimatta olen valmis lyömään vetoa sen puolesta, että osana kevään vaalikampanjoita tullaan esittämään lääkärien määrän lisäämistä.

Kirjoittaja on tuore lisensiaatti ja NLY:n terveyspolitiikan projektivastaava, jonka lapsenomainen into lääketieteeseen ei ole vieläkään sammunut.