Sarjamme lääkärijohtamisesta päättyy tähän numeroon. Näkemyksiään johtamisen ihanuudesta ja vaikeudesta kirjasi siinä viisi ylimpään johtoon kuuluvaa tai johtamista tutkivaa lääkäriä.

Sarja ajoittui oivaan kohtaan. Hyvinvointialueet ovat lähteneet liikkeelle kriittisissä tunnelmissa, ja työntekijät ilmoittavat lähes kaiken menneen pieleen. Ilmaisut ovat raflaavia: Sekasortoa ja sirkusta. Päin prinkkalaa. Tulee olo että meitä työntekijöitä pidetään tyhminä (1,2).

Johtajille aloitus on tuskin ollut yhtään helpompaa.

Toisaalta: mitä muuta saattoi odottaa?

Hyvinvointialueet ovat valtava rakenteellinen muutos, jonka suunnitteluun oli aikaa niukasti. Hoitovaje on koronan jälkeen ennätyksellinen ja työntekijöistä on ankara pula.

Johtamisen perustotuuden mukaan muutosten täydellinen hallinta on mahdotonta. Erityisen vaikeaksi se käy, jos työntekijän aika riittää vain selviytymiseen jokapäiväisistä työpaineista.

Kuka tahansa luo strategian, kirjoitti Janne Aaltonen.

Paljon vaikeampaa on strategian toteuttaminen, hän muistutti. Pitää saada tiimi havaitsemaan ja ratkomaan tuhannet tavoitteiden saavuttamista estävät yksityiskohdat.

Tältä pohjalta on valitettavaa, ettei kaikkiin paikkoihin ole vielä saatu edes nimitetyksi lääkärien esihenkilöitä. Kuka päättää, on epäselvää. Kysymyksiin, jotka yksikön vastaava lääkäri on aiemmin ratkaissut suoraan, joudutaan etsimään vastaaja kauempaa organisaatiosta.

Nimityksissäkin lääkäreitä on jäänyt sivuun. He ovat joutuneet hakemaan omaa paikkaansa uudelleen, mutta koulutusvaatimuksia on laajennettu ja palkkaa laskettu.

Kun lääkäri ei hae, valinta osuu muualle.

Lääkärijohtajuuden edut on tieteellisesti todistettu. Se parantaa sairaaloissa hoidon laatua, henkilöstötyytyväisyyttä ja kustannustehokkuutta, kuten Sari Huikko-Tarvainen kirjoitti.

Johtajan tehtävä on terveydenhuollossakin luoda olosuhteita sekä edellytyksiä ja näyttää suuntaa. Se onnistuu vain, jos tuntee terveydenhuollon arjen ja logiikan. Orkesteria on hankala johtaa, jos ei ole koskaan soittanut mitään instrumenttia, kirjoitti Markus Paananen.

Ettei vain hyvinvointialueillakin kärsittäisi osin tästä?

Lopullisia päätelmiä hyvinvointialueiden aloituksesta on aikaista tehdä. Maraton vaatii sitkeyttä. Tärkeintä on pitää maali mielessä.

Julkisuuden väitteet täydellisistä epäonnistumisista on syytä kyseenalaistaa. Jos pohjalla on avoin nettikysely, vastaajiksi valikoituvat tuohtuneimmat ja turhautuneimmat. Vaikka vastaajia olisi yli tuhat, on väärin päätellä, että sosiaali- ja terveysalan työntekijät tyrmäävät sote-uudistuksen täysin tai että lähes kaikki on mennyt pieleen.

Kyllä, joidenkin mielestä näin on käynyt – mutta ei välttämättä edes enemmistön.

Yhtä vähän on todistusvoimaa hyvinvointialueiden aloitukseen pureutuvalla Lääkärilehden juttusarjalla. Olemme kysyneet siinä näkemyksiä työnantajien ja lääkärien edustajilta.

Pahimpien pelkojen kriittiset pulmat on niiden perusteella vältetty. Palkanmaksu, tietojärjestelmät ja puhelimet ovat toimineet. Pelättyjä vakavia potilasvahinkoja ei ole sattunut.