Hoito- ja hoivatyön ytimessä on ihminen, ei teknologia, kirjaaminen tai järjestelmien käyttö. Ammattilaisten tehtävänä on huolehtia ihmisen hoidosta, hyvinvoinnista ja turvallisuudesta sekä kohdata hänet yksilönä. Siksi on perusteltua tarkastella ennakkoluulottomasti myös teknologisia ratkaisuja, jotka voivat tukea ammattilaisten työtä, vahvistaa turvallisuutta ja vapauttaa aikaa siihen, missä ammattilaisen osaamista tarvitaan eniten – ihmisen kohtaamiseen ja hyvään hoitoon.

Teknologia ei ole hoivassa enää tulevaisuuden lupaus. Se on jo täällä sensoreina, älykkäinä hälytyksinä, etäseurantana ja tekoälyavusteisena kirjaamisena.

Olennaista ei ole se, otammeko teknologiaa käyttöön, vaan se, millä ehdoilla sitä hyödynnämme.

Tukeeko se asiakkaan hyvinvointia ja turvallisuutta? Helpottaako se henkilöstön työtä? Vahvistaako se mahdollisuuksia läsnä olevaan hoivaan?

Rinnekodeilla käynnistyy tämän vuoden aikana useita teknologiakokeiluja, joissa testataan erilaisia turvaratkaisuja, kuten sensoreita ja älykkäitä hälytyksiä, sekä tekoälyä hyödyntävää puhekirjaamista. Kokeiluja toteutetaan muun muassa ikääntyneiden palveluissa Etelä-Suomessa ja Oulussa.

Tekoälyavusteisessa kirjaamisessa tavoitteena on löytää uusia tapoja keventää hoivatyön hallinnollista kuormaa. Sosiaali- ja terveysministeriön tuore selvitys nostaa esiin sen, minkä moni hoivatyön ammattilainen tunnistaa arjestaan: kirjaaminen vie edelleen liian paljon aikaa pois asiakastyöstä. Siksi kirjaamisprosessien sujuvoittaminen on tärkeää paitsi työntekijöiden myös asiakkaiden näkökulmasta.

Ei korvaa ammattilaista

Tekoälyä hyödyntävä puheesta tekstiksi -ratkaisu mahdollistaa sen, että havainnot voidaan kirjata aiempaa lähempänä asiakastilanteita. Tavoitteena ei ole korvata ammattilaisen osaamista, vaan antaa hänelle enemmän aikaa siihen, missä hänen asiantuntemuksestaan on eniten hyötyä.

Turvallisuutta tukevien teknologioiden kokeiluissa testataan muun muassa sensoriratkaisuja, jotka mahdollistavat älykkäät hälytykset. Sensori voi tunnistaa esimerkiksi asiakkaan kaatumisen ja ilmoittaa siitä välittömästi henkilökunnalle. Patjan alle sijoitettava sensori puolestaan voi tukea yöaikaista hoitoa seuraamalla asiakkaan liikettä ja hengitystä. Tavoitteena on lisätä turvallisuutta ilman, että asiakkaan arkea tarpeettomasti häiritään.

Teknologiaa arvioidaan usein sen perusteella, mitä se voisi tehdä tulevaisuudessa. Hoivatyössä on kuitenkin yhtä tärkeää tarkastella sitä, mitä se tekee jo nyt. Ensimmäiset kokemuksemme ovat rohkaisevia. Yöaikainen sensoritunnistaminen on auttanut ennakoimaan riskitilanteita ja tukemaan henkilöstön työtä. Tekoälyavusteinen kirjaaminen on puolestaan siirtänyt kirjaamista lähemmäs asiakaskohtaamisia. Samalla kirjausten laatu on parantunut, ja niitä voidaan tehdä entistä paremmin myös asiakkaan osallisuutta tukien.

Kokeilujen tavoitteena ei ole löytää yhtä oikeaa ratkaisua, vaan kerätä kokemuksia erilaisista teknologioista, tunnistaa palveluyksiköiden tarpeita ja arvioida ratkaisujen hyötyjä yhdessä asiakkaiden ja henkilöstön kanssa. Samalla rakennamme käytännön ymmärrystä siitä, miten teknologiaa voidaan hyödyntää sosiaalihuollossa turvallisesti, eettisesti ja asiakkaiden oikeuksia kunnioittaen.

Teknologia ei ole este

Kokemus on myös osoittanut, että suurimmat esteet eivät useinkaan liity itse teknologiaan. Haasteita aiheuttavat esimerkiksi lupakäytännöt, tietosuojakysymykset ja tietojärjestelmien yhteensopivuus. Teknologian mahdollisuuksia ei pystytä hyödyntämään täysimääräisesti, jos rakenteet ympärillä eivät kehity samaa tahtia.

Hoivan tulevaisuutta ei ratkaista valitsemalla ihmisen ja teknologian välillä. Ratkaisu löytyy siitä, miten teknologia saadaan palvelemaan ihmistä.

Parhaimmillaan teknologia jää lähes huomaamattomaksi. Se huolehtii taustalla turvallisuudesta, vähentää hallinnollista kuormaa ja vapauttaa aikaa kohtaamisille. Juuri siinä sen suurin arvo hoivatyössä on.

Lopulta teknologian onnistumista ei pitäisi mitata laitteiden määrällä tai tekoälyn kyvykkyydellä. Ratkaiseva kysymys on paljon yksinkertaisempi: tuoko teknologia enemmän aikaa ihmiselle?

Kirjoittaja on Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien lääketieteellinen johtaja.