Tekoälyavusteisen kirjaamisen käyttö on laajentunut viimeisen parin vuoden aikana nopeasti hyvinvointialueilla. Useilla alueilla on tällä hetkellä pilotit käynnissä, ja muutama on ottanut tekoälykirjurit jo jatkuvaan tuotantokäyttöön. Uskon, ettei mene enää kauan siihen, että tekoälykirjurit ovat joka hyvinvointialueella täysin arkipäivää.

Suuntaa on oikea. Kirjaaminen vie liian suuren osan lääkärin työpäivästä, ja nyt kun siihen on vihdoin tarjolla apua, olisi hukattu mahdollisuus olla hyödyntämättä sitä.

Olen kuitenkin huomannut, että keskustelu tekoälykirjurien hyödyistä kapenee helposti yhteen asiaan: montako minuuttia päivässä se säästää ammattilaisen aikaa.

Minuutit ovat toki tärkeitä, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan kaksivuotisessa pilotissa noin 800 ammattilaista arvioi säästävänsä kirjaamisessa keskimäärin 29 minuuttia päivässä. Aikasäästö on silti vasta alku, sillä se on vain välinearvo. Olennaisempaa on, paraneeko potilaan kohtaaminen ja hoidon laatu, paraneeko dokumentaation laatu ja keveneekö ammattilaisen työ.

Tarvitaan selkeät tavoitteet

Tekoälyavusteisella kirjaamisella voidaan tavoitella hyvin erilaisia asioita, ja jokaiselle tavoitteelle tarvitaan oma mittarinsa. Pilotoinnissa ja käyttöönotossa kannattaa pohtia ainakin seuraavia.

Ensimmäinen on potilaan kohtaaminen. Tekoälyavusteista kirjaamista perustellaan usein sillä, että lääkäri pystyy keskittymään tietokoneen sijaan paremmin potilaaseen. Mutta onko asia todella näin? Ammattilaisen oman arvion lisäksi myös potilailta tulisi kysyä, kokevatko he vuorovaikutuksen parantuneen. Jos tavoitteena on parempi kohtaaminen, potilaan kokemus on sen tärkein mittari.

Toinen on kirjausten laatu. Sisältävätkö kirjaukset juuri ne asiat, jotka vaaditaan, myös potilastietojärjestelmään rakenteisesti vietävät tiedot? Saadaanko ja halutaanko kirjaukset mahdollisimman yhteismitallisiksi, jotta muutkin saavat niistä selvää? Kuinka nopeasti kirjausluonnos valmistuu ja kuinka paljon se vaatii vielä muokkaamista? Vaikka tekoäly tuottaa luonnoksen, ammattilainen vastaa aina lopullisesta tekstistä.

Kolmas on tiedon jatkokäyttö, joka liittyy läheisesti kirjausten laatuun. Asiakas- ja potilastietojärjestelmään kirjattuja tietoja hyödynnetään myös toisiokäytössä: tiedolla johtamisessa ja laadun seurannassa, tilastoinnissa ja tutkimuksessa sekä TKI-toiminnassa. Kun hyvinvointialueet ottavat käyttöön tekoälytyökaluja, on hyvä pohtia, halutaanko tekoälyn tuottavan vain nopeammin kirjauksia vai merkintöjä, jotka palvelevat myös laajemmin eri käyttötarkoituksia.

Neljäs on se, mihin vapautunut aika käytetään. Aika voidaan käyttää esimerkiksi vastaanotto- tai konsultaatioaikojen lisäämiseen, käyntiaikojen pidentämiseen tai työpäivien keventämiseen. Kaikki nämä voivat olla perusteltuja tavoitteita, mutta ne eivät näytä samalta johdon, ammattilaisen ja potilaan näkökulmasta.

Siksi tavoitteet tulisi asettaa selkeästi ennen kuin pilotti tai käyttöönotto alkaa, ei vasta sen aikana. Ne kannattaa asettaa yhdessä niiden ammattiryhmien kanssa, jotka työkalua käyttävät, ja niistä tulee viestiä avoimesti. Silloin kaikilla on alusta asti yhteinen käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten onnistumista arvioidaan.

Kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti ja tekniikan kandidaatti (tuotantotalous), joka työskentelee suomalaista sosiaali- ja terveydenhuollon tekoälytyökalua kehittävän Gosta Labsin Suomen lääketieteellisenä johtajana.