Vaikka en löytäisi terveydenhuollon ammattilaisehdokasta, jonka maailmankatsomus ja arvot kaikessa osuvat samoihin omieni kanssa, olen päättänyt äänestää sote-ammattilaista.

Tulevana sunnuntaina äänestetään aluevaaleissa. Toivottavasti sankoin joukoin, sillä 17.1. ennakkoäänestyksen osallistumisprosentti oli kahdenkymmenen luokkaa.

Olen pyöritellyt vaalikoneita etsien ehdokastani. On ollut vaikea löytää täysin itselleni sopivaa puoluetta yhdistettynä sopivaan henkilöön.

Päätöksentekoa helpottamaan on onneksi ilmaantunut kaksi näkökulmaa.

Ensimmäinen herättelijä oli Marika Kandellin äskettäin Lääkärilehdessä ilmestynyt kolumni , jossa hän kirjoittaa muun muassa näin:

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun lausuessa “ Kouluihin paluu ei ole turvallista ” oli kyseessä mielipide ja sitä seuranneet ilmaisut “tautitsunami” ja “vilunväreet” populismia. Esitykseen vastattiin nopeasti näyttöön perustuvin näkemyksin infektiolääkäreiden, lastenlääkäreiden ja THL:n taholta. Lasten lähiopetuksen keskeyttäminen on pandemian hoidon osalta paitsi hyödytöntä, myös kohtuutonta. Koulut eivät ole koronan moottori. Koulut pysyivät auki, kiitos asiasta tietävien.

Äskettäin keskustelin myös yksityisen sote-palveluntarjoajan johtotehtävissä olevan henkilön kanssa.

Hän esitti yllättävän näkemyksen paljon mediahuomiota saaneeseen hoivatyöntekijöiden vähimmäismäärä -keskusteluun. Valviran sivulta voi lukea tiivistelmän siitä, missä oli kysymys:

Valvontaviranomaisten havainnot ja voimakkaat valvontatoimenpiteet aiheuttivat vuonna 2019 laajamittaisen yhteiskunnallisen keskustelun vanhuspalvelujen tilanteesta. Tämä johti lopulta vanhuspalvelulain muutokseen, joka tuli voimaan lokakuun alussa 2020. Lakimuutokset koskivat muun muassa vanhusten tehostetun palveluasumisen henkilöstön vähimmäismäärää ja henkilöstön rakennetta sekä yhtenäistä toimintakyvyn arviointivälineistöä.

Sote-johtaja, jonka kanssa keskustelin, esitti yllättävän mielipiteen: toimenpiteet, joita kohut puutteellisesta valvonnasta ja huonosta hoidosta siivittivät, ovat johtaneet osin ojasta allikkoon. Nykyisin hoivatyöntekijöiden työajasta entistä suurempi osa menee työsuoritusten ja asiakkaan vointiin liittyvien seikkojen kirjaamiseen, jolloin työn luonne muuttuu olennaisesti.

Yksityiskohtainen kirjaaminen ei lopulta takaa hyvää hoitoa ja saattaa tuntua epäluottamuslauseelta työntekijän ammattitaitoa kohtaan.

On myös niin, että palveluyksiköt ovat erilaisia, ja henkilöstön määrätarpeet voivat vaihdella paljonkin, eikä minimimääriä voida kategorisesti määritellä. Henkilöstön määrästä pitäisi voida päättää kunkin hoivayksikön tasolla. Tällöin täytyy osata valita palveluntarjoajia, joihin voi luottaa ja myös luoda uusia tapoja arvioida hoidon tasoa.

Mitä nämä pohdinnat tarjoavat evästeeksi äänestämään menevälle?

Minusta vastaus on selvä, ja se on kahtalainen: erityisesti meidän terveydenhuollon ammattilaisten kannattaa äänestää. Se on palvelus kaikille Suomessa asuville.

Toiseksi: vaikka en löytäisikään sellaista terveydenhuollon ammattilaisehdokasta, jonka maailmankatsomus ja arvot kaikessa osuvat samoihin omieni kanssa, olen päättänyt äänestää sote-ammattilaista. Aluevaaleissa valittavat henkilöt tulevat päättämään lähitulevaisuuden terveydenhuollon suuntaviivat Suomessa.

Siihen tarvitaan raudanlujia ammattilaisia, joiden näkemyksiä eivät poliitikkojen tuuliviirien tavoin kääntyilevät mielipiteet tai mediakohut helposti horjuta.

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.