Runous nollaa kiireisen työpäivän terveyskeskuksessa ja auttaa palautumaan.

Terveyskeskuslääkärinä työskentelevän Iina Gyldénin kiinnostus runoteen alkoi yläkouluiässä, kun koulussa oli pakko lukea runokirja.

– Otin hakuammunnalla hyllystä yhden runokirjan ja lukiessani ihastuin siihen. Sen jälkeen aloin lukea paljon runoutta.

Lukemisen ohella Gyldén alkoi kirjoittaa pöytälaatikkoon aluksi satunnaisesti päiväkirjamaisia tekstejä ja myöhemmin runoja.

Aloitettuaan lääketieteen opinnot Tarton yliopistossa 2017 Gyldén alkoi kirjoittaa kunnianhimoisemmin. Hän kuvailee Tarttoa opiskelija- ja kulttuurikaupungiksi, jossa kirjallisuudella ja lavarunoudella on aivan erityinen asema.

–Kaupungissa on paljon erilaisten yhdistysten järjestämiä lavarunotapahtumia, joissa kävin aluksi kuuntelemassa. Muutaman vuoden kuluttua rohkaistuin itsekin esittämään runojani yleisölle viroksi, eikä siltä tieltä ole ollut paluuta.

Heti opintojen alettua Gyldén alkoi opiskella viroa intensiivisesti. Hän myös käänsi omia runojaan viroksi. Paikalliset arvostivat sitä, että hän esitti runojaan viroksi, vaikka kieli ei ollut täydellistä.

– Kirjoitan myös englanniksi. Monikielisyydestä on tullut minulle työkalu. Pyrin kirjoittamaan kaiken kolmella kielellä.

Lavarunoudessa Viron mestaruus

Gyldén alkoi osallistua Virossa myös lavarunousliigan järjestämiin kilpailuihin, joissa tuli menestystä. Hän sijoittui Viron valtakunnallisessa Slam Poetry -kilpailussa toiseksi vuonna 2020. Samassa kilpailun hän voitti vuonna 2024 ja pääsi edustamaan Viroa Euroopan Slam Poetry -mestaruuskilpailuihin Slovakiaan.

Gyldénin runoissa on yhteiskunnallisia teemoja, jota hän jakaa myös lavayleisölleen.

– Pyrin esiintyjänä vuorovaikutukseen yleisön kanssa. En halua, että ihmiset vain kuuntelevat ja taputtavat, vaan toivon myös dialogia.

Gyldén miettii jo kirjoitusvaiheessa, suuntaako hän runon lavayleisölle vai painetuksi tekstiksi. Lavaruno esitetään usein vain kerran, mutta painettuun tekstiin lukija voi palata uudelleen lukemattomia kertoja. Lavarunon tulee Gyldénin mukaan olla tarpeeksi iskevä ja selkeä, jotta se herättää yleisössä välittömän tunnereaktion.

– Lavarunot syntyvät usein koiralenkillä kävelyn rytmissä. Vaikeinta on muokata esitettävät runot sellaisiksi, että ne kestävät uudelleen lukemista. Runojani on julkaistu Viron kirjallisuuslehdissä ja nyt suunnittelen kokoelmaa. En kuitenkaan kiirehdi sen valmistumista, koska haluan, että kokoelma on teemaltaan yhtenäinen. En myöskään ole päättänyt, haluanko julkaista sen Virossa, Suomessa, vai molemmissa.

Lääketieteessä ja runoudessa samaa

Gyldén valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 2024, minkä jälkeen hän on työskennellyt terveyskeskuslääkärinä. Lääketieteessä häntä kiinnostavat samat asiat kuin runoudessa.

– Ihmisen mysteeri ja ihmisen näkeminen erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa kiinnostaa minua molemmissa.

Gyldén pitää runoutta isona voimavarana lääkärin työssä, koska se vie ajattelun toiselle ulottuvuudelle. Runous nollaa kiireisen työpäivän ja auttaa palautumaan. Runous auttaa myös itse työssä.

– Hoidon onnistumisen ytimessä on, miten lääkäri pystyy kohtaamaan ihmisen ihmisenä. Pidän haastavista potilaista, joiden elämänlaadun parantamiseksi ei sovi suoraviivainen lähestyminen, vaan täytyy päästä lähemmäs potilaan omia voimavaroja ja arkea. Vastaanottoajan riittäminen on minulle jokapäiväinen haaste.

Gyldéniä on kiinnostanut psykiatria jo ennen lääketiedettä, koska hänen isoäitinsä työskenteli psykiatrisessa sairaalassa ja myös asui sairaalan läheisyydessä. Mummolassa vieraillessaan myös Gyldén kiinnostui psykiatrin työstä.

–Pidän myös terveyskeskuslääkärin työstä, koska siinä sosiaalinen vaikuttavuus on jatkuvasti läsnä. Koen työn mielekkääksi silloin, kun sitä saa tehdä pään lisäksi sydämellä. Olen myös julkisen terveydenhuollon ja tasa-arvon puolestapuhuja.

Taide parantaa ennustetta

Taidetta Gyldén kuvailee elämän suolaksi ja pitää sitä välttämättömänä ihmiselle.

– Taide auttaa paranemisprosessissa ja usein se myös parantaa potilaan ennustetta. Silti lääkäreiden keskuudessa taidetta usein pidetään lähinnä kivana puuhasteluna. Kunnianhimoista taiteen tekemistä ei nähdä vakavana asiana, vaikka lääkäreiden joukossa on paljon esimerkiksi kirjailijoita.

Gyldénin suosikkirunoilija kotimaassa on edesmennyt psykiatri Claes Andersson.

– Hänen runoutensa on ollut minulle ensimmäisiä runollisia rakkauksia. Meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja tapamme nähdä maailmaa on samankaltainen. Hänen teksteihinsä palaan jatkuvasti.

– Sitä, mitä kaikkea runous on, on laajentanut muun muassa amerikkalainen runoilija Charles Bukowski. Hänen vaikutteensa on kuitenkin vain yksi suunta siitä vaikuttimien ja inspiraation kirjosta, joka on muokannut omaa runouskäsitystäni ja kirjallista tyyliä.

Lue lisää: Lukeminen ja kirjoittaminen auttavat asettumaan potilaan asemaan